Skip to main content

Full text of "Suomenkielen kielioppi"

See other formats


PH 135 
.T96 
1919 
Copy 11 



SUOMENKIELEN 

KIELIOPPI 



TYÖVÄEN OPISTO 



SUOMENKIELEN 
KIELIOPPI 



Toimittanut 
TYÖVÄEN-OPISTO 



<£ 



TYÖVÄEN-OPISTO, DULUTH, MINN. 
1919. 



Library of Congress 




2009 472321 



14 



ESIPUHEEKSI. 

Työläistoverit ! — Tämän puhuttelusanan selitykseksi mai- 
nittakoon, että tämä kurssisarja on sovittu silmällä pitäen 
Amerikan suomalaista työväkeä — ja työläistenhän on paras 
olla tovereita keskenään. Oppilaasta on aikomus käyttää pu- 
huttelusanaa "sinä", opettajan nimittäessä itseään sanalla 
"minä". Ikävä kyllä ei suomenkielessä ole yleistä puhuttelu- 
sanaa, kuten on englanninkielessä "you", vaan on tapana ou- 
dompia henkilöitä teititellä, Siirtolaistyöväen kesken maini- 
taan vierasta ensin nimeltä, mutta kun on oltu jonkun aikaa 
yhdessä, paiskataan sinuksi. Minä, opettaja, haluan tulla hy- 
väksi tutuksi sinun kanssasi, oppilaani, siksi sinuttelen jo alusta 
pitäen. 

Haluat siis oppia suomenkieltä. Äidinkielenäsi olet käyt- 
tänyt sitä jo parikymmentä vuotta, kauemminkin, mutta yhä 
tunnet tarvitsevasi sitä oppia. Oletko ajatellut, mistä se joh- 
tuu? Selitän sen sinulle. 

Taloudellisen elämän ollessa yksinkertaista, sellaista, että 
joka pitäjä, väliin talonpoikaistalokin, tuli melkein omillaan 
toimeen, puhuttiin eri kulmakunnilla eri tavalla. Kun sitten 
jouduttiin tekemisiin toispaikkaisten kanssa, oli niiden puhetta 
vaikea ymmärtää. Niinpä oli "rieska" maitoa länsi-Suomessa, 
mutta leipää Karjalassa; "itikka" on pieni hyttynen toisissa 
paikoin, toisissa se voi merkitä lehmääkin; sanalla "roskat" 
ymmärtävät jotkut rikkoja, toiset kärryjä, toiset taas yhtä ja 
toista, taloustarpeitakin. 

Kun sitten kapitalistinen talous alkoi ilmetä Suomessa tuk- 
kiliikkeiden, rautateiden, tehtaiden, kiinnityslainain, maakaup- 
piaiden ja teollisuustavarain muodossa, aiheutti se samalla suu- 



— 6 — 

ria muutoksia ihmisten elämässä. Kansa rupesi liikkumaan 
laajemmalti. Maatalousolot puristivat köyhää väkeä pois koti- 
tölleistä ja teollisuus veti niitä palvelukseensa. Työväki liikkui 
työmarkkinain mukana ympäri maata, joutuipa yhä useampia 
lähtemään muille maillekin. 

Vieraalle paikkakunnalle tullut opetteli sen seudun puhet- 
ta, "etteivät nauraisi". Mutta kun taas tuli muutto muualle, 
oli kiusallista se, että taas piti muuttaa puhetapaa. Näin syntyi 
pyrkimys saada sellainen suomenkieli, jota kaikki suomalaiset 
ymmärtäisivät. Sellainen syntyikin ja sanotaan sitä kirjakie- 
leksi, koska se selvimpänä ilmenee kirjallisuudessa. Ennen oli 
kirjojakin kirjoitettu erilaisia, esim. Hämeen, Savon ja Karja- 
lan puhetavan mukaan. Nyt luotiin niistä yksi kieli, jonka rin- 
nalla maakuntakieliä nimitetään murteiksi. Näiden vaikutus 
tuntuu vielä "sivistyneessäkin" puhekielessä, mutta kirjoituk- 
sessa käytetään kirjakieltä; poikkeuksena ovat humoristiset 
murrejutut. 

Uusi tuotantotapa ja sen aiheuttamat yhteiskunnalliset 
muutokset toivat tullessaan uusia esineitä ja ilmiöitä, joille piti 
saada suomalaiset nimitykset. Niitä saatiin joko vääntämällä 
ulkolaisista sanoista (telefooni), tai keksimällä uusia suomalai- 
sia sanoja (puhelin). Toiset halusivat pitää suomenkielen mu- 
ka "puhtaana" ja rupesivat siksi keksimään suomalaisia sanoja 
merkitsemään kaikkia uusia käsitteitä, mutta se on mielestäni 
turhaa. Miksi pitäisi oikeastaan sanoa "sähkösanomalennätin- 
laitos", kun voi sanoa "telegraafi"; ja miksi yritetään keksiä 
"automobiilille" suomalaista nimeä! Eihän suomenkieli — 
eikä mikään kieli — - muutenkaan ole "puhdas"; esim. sana 
"ranta" on aikoja sitten lainattu germaaneilta (ruots. Strand). 
Minä käytän mieluummin ulkolaisesta sanasta muokattua kuin 
keksittyä suomalaista sanaa, jollei tämä ole jo aivan vakiintu- 
nut; sanon esim.: "veturi", enkä "lokomotiivi", mutta: "ap- 
teekki", enkä "rohtola". 

Meillä täällä Amerikassa on voitettavana vielä aivan uusi 
murre, "Amerikan suomi". Siinä on paljon pois karsittavaa. 



Outoa on esim. kuulla sanaa "pussata' merkitsemässä lykkää- 
mistä, se kun "vanhassa maassa" merkitsi suutelemista; oli 
muuten vierasperäinen sielläkin. "Peili" merkitsi — ruotsista 
lainattua — kuvastinta, täällä sillä tarkoitetaan sankoa. En 
käytä sitä muutoin kuin yhdyssanassa "dinerpeili". — Mutta 
on täälläkin syntynyt sanoja, jotka on paras hyväksyä siihen 
kieleen, jota me nyt lähdemme opettelemaan ja jota voisimme 
nimittää "Amerikan suomalaiseksi kirjakieleksi". Mielestäni 
me hyvin voimme käyttää sanoja : runnata, skääppi, pikka, 
keitsi, kämppä, köli, maini, mainari, (kaupungin) majuri, misis, 
oori, paasi, taisi y. m., koska ne ovat jo niin vakiintuneet, että 
niiden pois repiminen tuottaisi kiusaa, emmekä me opettele 
kielioppia vaivoiksemme, vaan hyödyksemme. Sitä vastoin ei 
sovi sanoa "soveltaa" (lapioida), koska se merkitsee sovellut- 
tamista; ei "päästää" (tarjota) ruokaa; ei "räntätä" (asun- 
toa), koska se sana Suomessa merkitsee heittämistä ("räntätä 
seinään") ; ei "haistaa" merkityksessä nostaa j. n. e. 

Muista olla säännöllinen ja tehdä työsi aikanaan. Älä pidä 
tehtävää niin vaikeana, ettet voi sitä suorittaa. Kun yrität, 
niin huomaat pian, kuinka se käy. Mutta älä myöskään ota 
asiaa liian helposti. Mitä paremmin suoritat yksinkertaiset 
työt, sitä varmemmin voit käydä vaikeampiin käsiksi. 



MUOTO-OPPI. 

KIRJAIMET, TAVUT JA SANAT. 

1. Suomen kieltä paperille merkitessä käytetään seuraa- 
via kirjainmerkkejä : 



A, a 


I, i 


N, 


n 


T, t 


D, d 


J, j 


0, 





U, u 


E, e 


K, k 


P, 


P 


V (W),v (w) 


6, g 


L, 1 


R, 


r 


Y, y 


H, h 


M, m 


s, 


s 


Ä, ä 



O, o 

Näistä kirjaimista a, e, i, o, u, y, ä, ö ovat ääntiöitä eli vo- 
kaaleja. Muut ovat kerakkeita eli konsonantteja. Vokaali voi- 
daan helposti lausua yksinään ilman toisen kirjaimen apua. 
Se voi yksinään muodostaa tavun. Konsonantti taas ääntyäk- 
seen tarvitsee avukseen vokaalin. Se muodostaa tavun yhdessä 
vokaalin eli ääntiön kanssa. Vrt. o, k, e ja t. 

2. Se äännemäärä, jonka me yhdellä hengähdyksellä lau- 
summe, on tavu. Esim. mi-nä, Mat-ti, ko-ko-us, op-pi-las, 
o-pis-to. 

Tavu on avonainen silloin, kun se päättyy vokaaliin. Esim. 
mi-nä, tu-lee. Suljettu on silloin, kun se päättyy konsonanttiin. 

Tavu voi olla vielä pitkä tai lyhyt. Pitkä on se silloin, kun 
se sisältää kaksi välittömästi toisiaan seuraavaa vokaalia. Se 
on lyhyt sisältäessään vain yhden. 

3. Sellaisia ääntiöyhtymiä kuin ai, ei oi, ui, uo, yö kutsu- 
taan kaksoisääntiöiksi eli diftongeiksi. Diftongi on siis äänne- 
yhtymä, joka on muodostunut kahdesta eri ääntiöstä. 



TEHTÄVÄ: Ja'a seuraavassa sepustuksessa olevat sanat tavuihin 
käyttäen yhdysviivaa niiden välillä. Älä missään tapauksessa pane 
yhdysviivaa eri sanojen väliin. Kopioi vihkoosi. 

Kun tahdot toiselle ilmoittaa, mitä ajattelet, niin sinä tavallisesti 
sanot sen hänelle. Sinä lausut erinäisiä ääniä, jotka toinen kuulee ja 
ymmärtää. Sinä puhut ja toinen ymmärtää. Eri äänet eri tavalla 
yhdistettyinä merkitsevät eri asioita, ja kaikki osaavat käyttää noita 
erilaisia ääniä niin, että toiset ymmärtävät. Näillä ihmisillä, jotka täl- 
lä tavoin osaavat toisille selittää ajatuksensa, sanotaan olevan yhtei- 
nen kieli. 

Kirjoissa merkitään eli kirjoitetaan erityisillä merkeillä niitä ääniä, 
joita puhutaan. Niissä kirjoitetaan yleiskieltä, jota mahdollisimman 
suuri osa kansasta voi ymmärtää. Tuota yleistä kieltä kutsutaan kir- 
jakieleksi. 

Kirjakieli on jokaiselle tärkeä oppia. Sitä halliten henkilö voi 
hyvin lukea kirjallisuutta ja kirjoittaa oikein kieltään. Paraiten sitä 
oppii lukemalla hyviä kirjoja sekä koettamalla kirjoittaa niin kuin 
niissä kirjoitetaan. Tämä kirja sisältää esimerkkejä, selityksiä ja 
harjoituksia, jotka opastavat sinua Suomen kirjakieltä käyttämään. 

Oudompia konsonantteja ovat d ja g. Edellisen oikea käyt- 
tö vaatii huolellista harjoitusta, sitä kun käytetään kansankie- 
lessä hyvin harvoissa paikoin (tuskin missään). Murteissa sa- 
notaan : laron, lalon, lajon, laon, mutta kirjakielessä se on : 
ladon. Kun epäilet jolloinkin, onko käytettävä d :tä, voit koe- 
tella, voisiko sen jättää pois tai panna sen tilalle r, 1, j. Älä 
kuitenkaan rupea r :n asemasta käyttämään d :tä, kuten monen 
olen nähnyt tekevän. Ei siis suudempi, vaan suurempi. Huom. 
sanat tiede, taide; Saara, saada, saata; käyrä (väärä). 

g yksinään esiintyy vain muukalaisissa sanoissa ja nimissä 
(geologia, Gary). Suomalaisissa sanoissa se on vain n:n jäles- 
sä ja merkitsevät ne yhdessä eng-äännettä. Esim. hengen. Älä 
äännä hen-gen, vaikka sana niin jaetaankin. 

Vierasperäisissä sanoissa ja nimissä tavataan kirjaimia b 
(biologia, Berger), c (Carey), f (fonograafi), q (Quiney, lue: 
kuinsi; Cloquet, lue: klokee), x (Xerxes, lue: kserkses), z (Ari- 
zona) ; äännetään väliin ts. väliin s. Ruotsalaisissa nimissä ta- 
vataan vokaali ä (Äland, lue: ooland). Vierasperäisten sanain 
oikeinkirjoitus ei ole vielä vakiintunut suomenkielessä. Kir- 
joita niin kuin näet niitä yleiseen kirjoitettavan. 



— 10 — 

Luettelen sentään tässä joitakin sanoja malliksi : eepos, 
kultuuri, autonomia, romantiikka, arkeologia, monarkia, prin- 
siippi, senaatti, romanttinen, esteettinen, finanssi, inkvisiittori, 
mikroobi, humbuugi, fysioloogi, filosoofi, loogillinen, krediitti, 
analyysi, sosialidemokratia, sosialidemokraatti, republikaani, 
progressiivi. 

Huomaa, että vieraissa kielissä on ero w:n ja v:n välillä. 
Wien (lue: viin), Vorwärts (lue: foorvärts) ; William, suom. 
Viljam ; Wilhelm, suom. Vilho. Ph muukalaisissa sanoissa ään- 
netään f :ksi: Phoenix (lue feeniks tai fiiniks), pharao (faarao), 
phariseus (fariseus), Philippinit (filippinit). Suomenkielessä 
kirjoitetaankin f, jollei ole muuttamaton paikan tai henkilön 
nimi : Philadelphia, Philo. Sh. merkitsevät suomenkielessä tun- 
tematonta suhuäännettä : Shinto. 

Suomenkielen sanat alkavat tavallisesti vain yhdellä kon- 
sonantilla ja siksi on vaikea ensin ääntää vierasperäisiä sanoja, 
jotka tekevät siitä poikkeuksen. Esim. trusti, proletariaatti. 
Murteellisia ovat provasti, trenki, frouva. 

Pitkät vokaalit merkitään kahdella kirjaimella, samoin 
kahdennetut konsonantit. Yleensä noudattaa suomenkieli n. k. 
foneettista kirjoitustapaa, jossa joka äänteellä on aina sama 
kirjainmerkkinsä. Poikkeuksia tavataan lainasanoissa. Me 
kirjoitamme unio ja äännämme junio ; jotkut kirjoittavat agita- 
tioni ja ääntävät agitatsioni; me voimme kirjoittaakin jälki- 
mäisellä tavalla. 



SANALUOKAT. 

5. Voidaksemme paremmin käsitellä kielessämme esiinty- 
viä sanoja, me ryhmittelemme ne luokkiin, joita kutsumme 
sanaluokiksi. 

Kuhunkin luokkaan kuuluvat sellaiset sanat, joilla on yh- 
teisiä ominaisuuksia. 

Suomenkielen sanaluokat ovat seuraavat: 

1. Nimisanat eli substantiivit, esim. koulu, viisaus. 

2. Laatusanat eli adjektiivit, esim. suuri, punainen, 
keltainen. 

3. Asemosanat eli pronominit, esim. minä, sinä, hän, 
me, te, he. . 

4. Laskusanat eli numeraalit, esim. viisi, kuusi, viides. 

5. Teonsanat eli verbit, esim. menen, tulen, olen, olla. 

6. Sidesanat eli konjunktsionit, esim. ja, mutta, vaan, 
sekä. 

7. Seikkasanat eli adverbit, esim. hyvin, paljon, vähän, 
vaikeasti. 

8. Esi- tai jälkisanat eli prepositsionit tai pastpositsio- 
nit, esim. alla, alle. 

9. Huudahdussanat eli inter jektsionit, esim. ai! oi! 
Neljää ensimäistä sanaluokkaa kutsutaan usein nomineiksi. 

Ne taipuvat samalla tavalla. 

Seuraavassa käsittelemme kutakin sanaluokkaa erikseen. 
Huomaa erityisesti vieraskieliset nimitykset, opettele ne. Nuo 
nimitykset ovat yhteiset melkein kaikissa maailman kielissä; 
niiden oppimisen kautta sinä voit helposti ryhtyä tutkimaan 
melkein mitä kieltä hyvänsä. 



— 12 — 

I. SUBSTANTIIVI. 

6. Substantiivi eli nimisana on esineen, olion, asian tai 
ominaisuuden nimi. Esim. Työväen-Opisto, kuva, kunnia, kir- 
ja, joki, Matti, hyvyys, Duluth. 

Kun näemme jonkun henkilön, esineen tai ilmiön, niin aja- 
tuksemme aina liittää sille jonkunlaisen nimen. Tällainen sana 
siis, joka antaa esineelle, henkilölle tai asialle nimen, on nimi- 
sana eli substantiivi. 

7. Käytännöllisistä syistä me ja 'amme nimisanat vielä 
kahteen luokkaan : 

1. Erisnimet. 

2. Yleisnimet. 

Näemme tuolla miehen, me tunnemme hänet, tiedämme hä- 
nen nimensä. Se on esimerkiksi Jussi. Tällainen nimi, jolla 
eroitetaan yksilö suuresta joukosta, on erisnimi. Jos nimitäm- 
me häntä vain nimellä mies, annamme hänelle nimen, joka on 
yhteinen suurelle joukolle. Se on yleisnimi. 

Henkilöiden, maanosien, maiden, paikkakuntien, järvien, 
jokien ja vuorten nimet ovat erisnimiä. Esim. Matti, Amerika, 
Suomi, Smithville, Duluth, Oulun järvi, Laatokka, Vuoksi, Kal- 
liovuoret, Montana. 

Erisnimet kirjoitetaan aina suomenkielessä isolla alkukir- 
jaimella. Kirjoita siis aina oma nimesi niin, että ensimäinen 
kirjain molemmissa nimissä, tai, jos niitä on useampia, kaikis- 
sa on iso. 

Huomaa kuitenkin, vaikka sana Suomi on erisnimi, ei enää 
suomalainen ole eris-, vaan yleisnimi ja se kirjoitetaan siis pie- 
nellä alkukirjaimella. 

Annan muita samanlaisia esimerkkejä: 



Venäjä 


venäläinen 


viipurilainen 


Saksa 


saksalainen 


helsinkiläinen 


Ruotsi 


ruotsalainen 


tukholmalainen 


Minnesota 


minnesotalainen 


pietarilainen 


Amerika 


amerikalainen 


työväen-opistolainen 



— 13 — 

Kirjoita viikonpäivien, kuukausien ja juhlapäivien nimet 
pienellä kirjaimella, jolleivat ne ole lauseen ensimäisenä sana- 
na, joka aina alotetaan isolla kirjaimella. Kirjoita siis : 

taammikuu sunnuntai joulu 

helmikuu maanantai juhannus j. n. e. 

maaliskuu j. n. e. tiistai j. n. e. 

Huomaa: suomenkieli, englanninkieli, venäjänkieli, sak- 
sankieli, ranskankieli jne. 

Amerikassa kirjoitamme: Länsi, Itä. Etelä, Keski-Länsi 
isolla alkukirjaimella, kun tarkoitamme Yhdysvaltain eri osia; 
ilmansuuntain niminä ne taas kirjoitetaan pienellä. 

TEHTÄVÄ: Kirjoita seuraava vihkoosi. Tutki tarkoin erisnimiä, 
kirjoita ne kaikki isolla alkukirjaimella; minä olen merkinnyt useat 
niistä pienellä kirjaimella. Korjaa sinä. Muista myös, että lauseen 
alussa täytyy aina olla iso kirjain oli sana mikä tahansa. 

Presidentti wilsonin sanotaan suosivan etelää ja länttä enemmän 
kuin itää virkapaikkojen täyttämissessä. 

Napoleon, joka vähän enemmän kuin sata vuotta sitten kauhis- 
tutti europaa, ei ollut syntynyt ranskassa, vaan hän oli kotoisin kor- 
sikan saarelta. 

Suomenkieli on se kieli, jota suomalaiset käyttävä ilmottaessaan 
ajatuksiaan toisillensa. 

Suomenkieltä puhutaan, paitsi suurimmassa osassa suomen maata, 
myös venäjällä, suuressa osassa inkerinmaata; suomea puhuvia siirto- 
kuntia on ruotsin pohjois- ja keskiosissa, pohjoisessa osassa norjaa, 
venäjän lapissa ja amerikan yhdysvalloissa ja canadassa. 

Sanotaan suomalaisten tulleen aasiasta, kulkeneen yli venäjän 
maan ja viimein asettuneen asumaan maahan, joka kulkee nimellä 
suomi. 

Useat aasialaiset heimot puhuvat kieltä, joka on sukua suomalais- 
ten kielelle. Suomenlahden eteläpuolella asuvat virolaiset. Heidän 
kielensä on hyvin suuressa määrässä suomenkielen kaltaista. Keski- 
europassa löytyy kansa, nimittäin unkarilaiset unkarissa, joka alkujaan 
on ollut yhdessä suomalaisten kanssa ja puhuu kieltä, joka jossain 
määrin muistuttaa "suomen heimon kieltä. 

Useita suomalaisia heimoja jäi venäjälle. Monet niistä ovat jo 
kuolleet sukupuuttoon. 

Näytä myös että tunnet nimisanat ja vedä viiva jokaisen 
nimisanan alle. 



14 — 



8. Nimet pitää aina kirjoittaa tarkasti oikein. Henkilö- 
nimet on paras kirjoittaa samoin kuin asianomainen itse. Pai- 
kannimet kirjoitetaan tavallisesti niin kuin ne ovat alkukieles- 
sä, paitsi jos niillä on jo vakiintunut suomalainen muoto. Esim. : 



Rooma 


Pariisi 


Norja 


Kööpenhamina 


Pietari 


Puola 


Tonava 


Porvoo 


Saksa 


Aasia 


Pinkova 


Espanja 


Intia 


Portugali 


Turkki 


Afrika 


Sveitsi 


Kreikka 


Korsika 


Vaasa 


Kustaa 


Atlantti 


Hampuri 


Luulaja 


Englanti 


Viipuri 


Lyypekki 


Hollanti 


Lontoo 




Berliini 


Tukholma 





n. ADJEKTIIVIT. 

9. Adjektiivi eli laatusana on sana joka ilmoittaa, kuten 
nimikin osoittaa, esineen laadun. Esim. hyvä, iso, sininen, vi- 
heriä, kova, kovanlainen, puumainen, jäinen, säännöllinen, pu- 
nainen. 

Laatusana vastaa kysymykseen : minkälainen? 

TEHTÄVÄ: Vedä viiva seuraavassa olevien laatusanojen alle. 

Hevonen on kaunis eläin; sen vartalo on solakka. Sillä on pitkä 
pää. Sen silmät ovat kirkkaat. Sen korvat ovat suipot ja hyvin liik- 
kuvaiset. Sen kaula on kaareva. Hevosen kaulassa ja hännässä on 
komeita jouhia. Hevosen nopeat jalat ovat kummalliset rakenteel- 
taan. Kussakin jalassa on vain yksi aifLOJt varvas. Tämä varvas on 
kokonaan sarvi maisen kavion peitossa. Kesällä hevonen laitumella 
syö viheriää ruohoa. Talvella se syö kjiivia heiniä ja kauroja. He- 
vonen on erittäin hyödyllinen eläin. Se on myöskin älykäs ja hyvä- 
muistinen. Isännälleen se on uskollinen ja sodassa urhea. 



NOMINIEN TAIVUTUS. 

10. Ennen kuin menemme eteenpäin, on meidän tutustutta- 
va nominien taivutukseen. Nomineiksi usein kutsutaan yhtei- 



— 15 — 

sellä nimellä kaikkia niitä sanoja, jotka kuuluvat neljään ensi- 
maiseen sanaluokkaan... Ne taipuvat kaikki samalla tavalla. 

Taivutukseksi nimitetään sanojen muodostelua päätteiden 
avulla. Sanan osaa, joka pysyy miltei muuttumattomana, ni- 
mitetään vartaloksi. Nominien taivutusta nimitetään dekli- 
natsioniksi eli sijoitteluksi. Suomenkielen nomineilla on 15 si- 
jaa (kaasusta), kukin esiintyen joko yksikössä (singulaari) tai 
monikassa (pluraali), joita taas nimitetään luvuiksi. 

Vartalo on kahdenlainen: 

1. Vokaalipäätteinen. Esim. maa, mainio, kuninkaa, 
kirvee, punase, seitsemä. 

2. Konsonanttipäätteinen. Esim. kuningas, kirves, 
punas, seitsen. 

Vokaalivartalo on kaikilla sanoilla ja löytyy se parhaiten 
olento-sijasta. Esim. kuninkaana. Konsonanttivartalo löytyy 
osannosta. Esim. kuningasta, seitsentä. 

Harjoitus esimerkkej ä. 

Taivutettava: yksi pieni poika. (Kts. taivutuskaavaketta 
seuraavalla sivulla.) 

Vokaalivartalo : yhte, piene, poika ; konsonanttivartalo : 
yh, pien ; monikon vartalo : yksi, pieni, poiki. 

Huomatkaa, että yksikön nominatiivi on päätteetön, moni- 
kon nominatiivin pääte on t, joka liittyy yksikön vartaloon. 
Yksikön genetiivin pääte on -n. Akkusatiivi on sekä nomina- 
tiivin että genetiivin muotoinen. Essiivin pääte on -na, -nä*), 
translatiivin -ksi, innessiivin -ssa, -ssä, elatiivin -sta, -stä, ades- 
siivin -11a, -llä, ablatiivin -lta, Itä, allatiivin -lie ja abessiivin -tta. 
Komitatiivin pääte on -ne, joka Httyy monikkovartaloon, oli kj r - 
symyksessä yksikkö tai monikko. Esim. vaimoinensa merkitsee 



* ) Suomenkielessä on n. k. vokaalisointu, jonka mukaan sanassa 
ei ole a, o ja u yhdessä ä:n. ö:n ja y:n kanssa. Sen perusteella myös 
vartalon vokaalit määräävät päätteen vokaalin. Esim. alkuna, mutta 
öljynä. Tästä tekevät lainasanat poikkeuksen. Emme sano tyranni, 
vaan tyranni;, ei poluteknillinen. vaan polyteknillinen; ei synodi, vaan 
synodi. 



— 1C — 



$ 









Ö Ö 




a 

OP 








CO .i-H 




c8 "S c8 e8 c8 e8 cp 

•2 £ J S -S ä 5 =§ S .9 

■-^ . • r-s • r-s • r-s ' rj "-h «i-: f-H «r-j 44 








'S 'S 








-t^ 


Ph Ph 


H-3 


••H CÖ O O O r^ '»"S O -r-s O "T 1 • 




o 

44 


08 

•f-5 
O 
Ph 

4-3 

OP 


Cp OP 

-+J 'rl 

a a 
03 S 


c8 
•r-s 
O 
Ph 

-M 

CP 


nä pieninä pc 
ä pieniä poiki 
ksi pieniksi p 
ssä pienissä p 
stä pienistä p 
in pieniin poi 
llä pienillä pc 
Itä pieniltä p 
lie pienille po, 
ttä pienittä p 
ne pienine po 
n pienin pojin 




44 

• l-H 

ö 
o 


cp 
'fr 

Cp 


'pYp< 
ö ö 

Cp OP 

•rH «rH 
02 02 


C 

CP 

'a 

h-j 

CP 








r^4 r^4 










•"ö 


>> >> 


T3 


02O20QO202CCO2O2O2O2O2CC 




r3~ 


rG 


^Mr^r^MMMr^r^Mr^r^ 




>s 


— \ /— ' 


r>> 


r^^r^r^^r^r^r^^r^r*»^ 










Ö 


■ — ^ 

c8 isss^jsiÄl 

rH p^MOQCd^r-Hr-H^J^-- ' 

5 •r-ST-S'i-s_y •r-s-r-B. CO --r-s fl c8 










CO 


» \ 






c8 
•r-s 

O 
Ph 


•r-s 


r2_,ooo^oo^o-r;-r-s 

*3 g ft ft ft O ft ft ° ft^ O 
:c8 44 S "S Ö ^ ±? r^ £ T C 


J 




c8 


* Ph 
rbn ^ 

o ä 






• rH 
O 
fr 


rt 

cp 


yksi pieni p 
yhden piene 


tenä pienen 
tä pientä p 
deksi piene 
dessä piene 
destä piene; 
teen pienee 
della piene 
delta piene' 
delle pienel 
dettä piene 
sine pienine 
hden piene 




• l-H 

OS 


'3 

• i-H 

Ph 

• rH 

»2 


cp 

'fr 

CP 
T3 






^ 


ra 


^^^^^^^^^.c^ >» 






>> 


t>» 


^— V /^-^ 


r^r^r^r^r^^t^^l^r^ >> *-* 












t 


1 








'© s 


S N ,. N * N 






:0 
-m 

fl 

CP 

a 

• l-H 




H-J 


K k-s^ -£^s 5r5 


^ ' 




'o" 

-M 

d 

c8 

n 

o 

• l-H 

• Eh 


cd 

rC 

O 


» ö -e 3 «2 S S o-S 2 

VS CP Ö iin rH 1- -^ O r— 1 H-3 -JC £ 

Sr^cpflcpo^r^ ta^g.a 

-m SS <-:co 2 "£ =3 44 ri4 co 9 ^^ 

^ .K W M ^ N-^N_X ^ g 

^-''P +3 ._, W "S *g .rH •> '^3 '-S 

.M .'5 ^ ^ "S "S *^ '5 > «^ CÖ 44 




HJ 

•r-s 


.'S 

e8 


c8 




S 


Ö 

• i-H 

o 


*-»3 

CP 
CP 


Ö2 
ri4 


>■ ä 'öq : 3 -5 •§ 'S '£ : ~ '« .^ä ^ 

:g-gg8'-g'-SoS,*rt8S£ 






£ 


o 


< 



— 17 — 

vaimonsa kanssa tai vaimojensa kanssa. Instruktiivin pääte on 
-n ; sija on harvinainen, varsinkin yksikössä. Esim. : Hän kulki 
jalan. Mies teki työtä käsin. Partitiivin pääte on -a, -ä lyhyen 
vokaalin tai lyhyen vokaalin ja j :n jälessä, muutoin -ta, tä. 
Esim. vesa-a, outo-a, seutuj-a; maata, soita, kuninkaita. Yksi- 
tavuisten vartalojen lyhyen vokaalin jälkeen tulee -ta,- tä. 
Esim. mitä, ketä, tätä. Konsonanttivartalosta muodostuu par- 
titivii -ta, -tä päätteellä. Esim. kivestä. 

Monikon genetiivin pääte on -en lyhyen i :n sekä lyhyen vo- 
kaalin jälkeisen j :n perästä ja -den (-tten), jotka liittyvät mo- 
nikon vartaloon; yksikön vartaloon liittyy pääte -en lyhyen i:n 
jälkeen, muiden lyhyiden vokaalien jälessä se on -in. Esim. 
tulien, koirain, pappein. Konsonanttivartaloon liittyy pääte 
-ten. Esim. : kiivasten, miesten. 

Huom. ! Päätteitä -den ja -tten saa käyttää toistensa ase- 
masta : maiden, maitten. 

Illatiivin pääte on: 

1) vartalon lyhyen loppuvokaalin pidennys ja -n. Esim. 
opistoon, palkkaan, kuuteen, löytöön, kaupunkiin, Turkuun; 

2) h-n ja niiden välissä h:n edellä oleva vokaali diftongin 
ja yksitavuisessa sanassa vokaalin jälessä. Esim. : maahan, 
suohon, työhön, läksyihin; 

3) -seen ja monikossa -siin monitavuisen sanan pitkän vo- 
kaalin jälessä. Esim. : vapaaseen, suhteisiin, kulkueeseen, kul- 
kueisiin (myös kulkueihin). 

Prolatiiviksi nimitetään -tse päätteistä muotoa, joka löytyy 
muutamilla sanoilla. Esim. : meritse, maitse, sivutse. 

Monikon tunnus on i, jonka sijalla mon. partitiivissa ja ge- 
netiivissä on vokaalin jälessä j. Esim. : taloi-ssa, mutta talo- 
ja, talojen. — Vartalon viimeinen vokaali voi kadota i:n edestä. 
Esim. : tuleva, tulevi-a, tuntematon, tuntemattomia, tuntemat- 
tomi-lla. 

Huomaa konsonanttimuutokset toissa (toisna) ; lasna, las- 
sa; vuotena, vuonna. 

Allatiivin pääte on -He eikä -Ilen. Ei siis hänellen, vaan 
hänelle; ei lähellen, vaan lähelle. Runoissa vain voi esiintyä 



— 18 — 

-Ilen. Adessiivin pääte on -11a (eikä -la) ja inessiivin -ssa (eikä 
-sa). Ei siis pellola, vaan pellolla; ei saunasa, vaan saunassa. 

Työväen-Opistolla olen kirjoitusta opettaessani huoman- 
nut seuraavat murteellisuudet, jotka tässä esitän toisille va- 
roitukseksi : 

äidinsä, lehdemme, hetelmä, vatelma, tilaisuudeen, Minne- 
sodasta, sorankäynti, raurasta, vuoren päästä, aseiten, puolu- 
veen, aluveiden, usioita, asijoita, lapijoita (huomaa verbi la- 
pioida), sian (huom. : sika, sian; sija sijan), koppijen, kaloen, 
työväin, kivijen, orjija, aamijainen, jäsenijä, poikija, miästen, 
seläälleen, nahaasta, tuhaaksi, viljellys. 

Kopioi nämä paperille ja kirjoita oikea muoto viereen. 

Virheellinen on lausetapa " ilman työttä", sillä abessiivi 
"työttä" merkitsee samaan kuin " ilman työtä". 

TEHTÄVÄ: Ensiksi harjoittelet nyt itseksesi taivuttelua edellä 
olevan kaavan mukaan. Samoin kuin läksyssä on kirjoitat paperille 
sanat yhdeksäs terävä kirves. Ensin vartalo, sitten sijat. Voit käyttää 
vain muukalaisia nimityksiä tottuaksesi niihin. 

III. PRONOMINIT. 

13. Sääntö: Pronomineja eli asemosanoja käytetään 
substantiivien ja adjektiivien asemasta. 

Niiden taitava käyttö tekee kielen käytännölliseksi ja not- 
keaksi. Esim. : Kaupngissa on koulu. Koulussa käyvät kau- 
pungin lapset. Lapset oppivat koulussa tietoja. Tietoja tarvi- 
taan elämässä. 

Me voimme sanoa paremmin: Kaupungissa on koulu, jos- 
sa sen lapset käyvät. Nämä oppivat siellä tietoja, joita tarvi- 
taan elämässä. 

14. Pronomineja eli asemosanoja on kuutta lajia : 

1) Persoonapronominit (henkilökohtaiset) : puhujan, en- 
sipersoona: minä, me; puhuteltavan, toinen persoona: sinä, te: 
kolmas ilmoittaa sen, josta puhutaan: hän, he. 

Ne taipuvat seuraavalla tavalla ; 









— l 


9 — - 










Yksikkö. 




Nom. 




minä 


sinä 


hän 


Akk. 


1. 


minu|n 


sinu|n 


häne|n 




2. 


minä 


sinä 


hän 




3. 


minu|t 


sinu|t 


häne t 


Gen. 




minu|n 


sinu|n 


häne|n 


Ess. 




mimi|na 


sinu.na 


hänejnä 


Part. 




muruja 


sinu|a 


hän|tä 
j. n. e. 






Monikko. 




Nom. 




me 


te 


he 


Akk. 


1. 


meidän 


tei dän 


* hei dän 




2. 


me 


te 


he 




3. 


mei 


dät 


tei 


dät 


hei jdät 


Gen. 




mei 


dän 


tei 


dän 


hei | dän 


Ess. 




mei 


nä 


tei 


nä 


hei|nä 


Part. 




mei 


tä 


tei 


tä 


hei|tä 
j. n. e 



Virheellisiä ovat seuraavat muodot: minuva (minua), het 
(he), heidä (heitä), heirän, heijän (heidän). 

Puhekielessä ja runoudessa esiintyvät muodot: mulla, sul- 
ia, hällä, mulle, sulle, hälle j. n. e. 

15. Kun persoonapronominin omanto määrää jotain sa- 
naa, täytyy siihen liittää possessiivisuffiksi eli omistusliite. 
Esim.: ei sanota "minun poika", vaan "minun poika-m"; sa- 
maa merkitsee pelkästään "poikani". Ei suinkaan "sinun 
palkka", vaan "palkka-si". Samoin hänen, heidän palkka-nsa, 
meidän palkka-mme, teidän palkka-nne. Kolmannen persoo- 
nan suffiksi voi olla myös vokaalin pidennys ja n. Esim. : Hän 
peri palkkojaan. Heidän viime yritystänsä (yritystään). 

Huomaa, että genetiivin ja illatiivin -n häviää suffiksin n :n 
ja m:n edestä. Nom. kynäni, gen. kynäni; mon. gen. kynien, 
kyniensä, kyniemme. — Tapahtuu muitakin muutoksia, kuten 
huomaat esimerkeistä : liesi (lieden, lietensä ; kynsi, kynnen, 

X 



— 20 — 

kyntensä (d:ksi pehmennyt t ja nn:ksi pehmennyt nt palaa ta- 
kaisin suffiksin edellä). 

Translatiivin pääte on suffiksin edellä -kse. Esim. : Hän 
heittäytyi herraksi. Hän tuli herrakse-ni. 

16. 2) Demonstratiiviset (osottavat) ovat: 



Yksikkö, 
tämä 
tuo 
se 



Monikko, 
nuo (nuo) 
nämä (nämät) 
ne (harv. net) 



Tutki tarkoin seuraavaa taivutusta: 
Yksikkö. 



Nom. 


tämä 




tuo 




se 


Akk. 


jtämä|n 
(tämä 




tuo|n 
tuo 


se|n 
se 


Gen. 


tämän 




tuo|n 


sen 


Ess. 


tä|nä 




tuo|na 


si|nä 


Part. 


tä|tä 




tuo|ta 


sijtä 


In. 


täjssä 




tuo ssa 


siinä 


El. 


täjstä 




tuojsta 


sii|tä 


m. 


täjhän 




tuojhon 


siijhen 






Monikko. 




Nom. 


nämä 1. 


nämät 


nuo 1 nuo t 


ne (ne|t) 


Akk. 


nämä 1. 


nämäjt 


nuo 1 nuo|t 


ne (nejt) 


Gen. 


näi| 
näi 


den 
tten 




noi 
noi 


den 
tten 


niiden 
nii|tten 


Ess. 


näi 


nä 




noi 


na 


niijnä 


Part. 


näi 


tä 




noi 


ta 


nii|tä 


In. 


näi 


ssä 




noi 


ssa 


nii ssä 


El. 


näi 


stä 




noi 


sta 


nii|stä 


m. 


niii 


hin 




noi 


hin 


nii[hin 



— 21 — 

Näiden vartalot ovat useissa sijoissa tä, tuo, si, sii, nai, nuo, 
noi, nii. Tämä, tämän, mutta: tätä, tässä j.n. e. Näiden, sitä, 
noista, niillä. Poikkeuksellisia ovat inessiivi, elatiivi ja illativi: 
siinä, siitä, siihen. 

Vhheellinen on: tuola (tuolla). 

17. 3) Relatiiviset (takakohtaiset) viittaavat johonkin 
toisen lauseen sanaan tai kokonaiseen asiaan. Ne ovat: joka 
ja jompi (harvinainen), väliin mikä. Esim. : Hän on mies, joka 
tekee minkä lupaa. (Joka viittaa sanaan mies, mikä viittaa 
poisjätettyyn sanaan sen). 

Joka-sanan taivutuksessa on huomattava genetiivi jonka; 
muuten on vartalo jo. Esim. : jota, jossa j. n. e. 

Relatiivisen joka-sanan edellä on aina pilkku. Esim.: 
Maamies kyntää peltoa, josta hän odottaa satoa. 

18. 4) Interrogatiiviset (kysyväiset) ovat kuka, mikä, 
ken, Kumpi. Taivutuksessa huomattakoon, että kuka-sanan ge- 
netiivin asemasta sanotaan kenen. Mikä-sanan genetiivi on: 
minkä Muuten ovat niiden vartalot ku, kene ja ke, mi. Mikä 
on monikossa samallainen kuin yksikössäkin, paitsi nomina- 
tiivi : mitkä. 

Kumpi-sanan vartalo on kumpa, gen. kumman. 



Nom. 


kuka 


Gen. 




Akk. 




Part. 


kuta 


Iness. 


kussa 



Illat. kuhun 



Yksikkö. 

ken 
kenen 
1 kenet 
J kenen 

ketä 
1 kenessä 
fkessä 
1 keneen 
[kehen 



mikä 

minkä 

minkä 

mitä 

missä 

mihin 







— 22 — 








Monikko. 




Nom. 


kutka 


ketkä 


mitkä 


Gen. 


[kuiden 


keiden 


• 


Jkuitten 


keitten 


minkä 


Part. 


kuita 


keitä 


mitä 


Iness. 


kuissa 


keissä 


missä 


Illat, 


kuihin 


keihin 


mihin 



19. 5) Indefiniittipronomineja (epämääräisiä) ovat: jo 
ku, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, mi- 
kään, kumpikaan, kumpainenkaan, jokainen, joka (merkityk- 
sessä jokainen: joka mies). 

Joku- ja jompi kumpi-sanain molemmat osat taipuvat: jon- 
kun, jotakuta, jommassa kummassa. Joka on taipumaton. 
Esim.. : Se pomo on joka naisen kimpussa. 

Näihin voi lukea myös adjektiivit : ainoa, eri (taipumaton), 
eräs, harva, kaikki, koko, moni, y. m. 

20. 6) Refleksiivinen (itsekohtainen) on: itse, jota käyte- 
tään possessiivisuffiksin kanssa. Esim. : Hän raatoi itsensä 
kuoliaaksi. Me kehitimme itsemme tietoisiksi. — Indefiniitti- 
nen merkitys on itse-sanalla myös ja on se silloin pääsanansa 
edellä taipumaton, jälessä taipuu. Esim. : Itse hallituksenkin 
täytyi myöntyä. Hallituksen itsensäkin täytyi myöntyä. 

TEHTÄVÄ: Kirjoita seuraava harjoitus vihkoosi ja vedä viiva 
jokaisen pronominin alle. 

Eeva, joka yhdessä Kallen kanssa meni mummon luo, sanoi: 
"Kun tulemme mummon luo, niin sinä ja minä tervehdimme häntä. 
Varmaan hän antaa sinulle ja minulle omenan. Sitä me sitten koti- 
matkalla syömme." 

Paavo on Peltolan vanhin poika. Kesällä hän käy ongella. Hän 
istuu tuntikausia ääneti veneessään. Hänellä on tuohinen täynnä ah- 
venia. Hän antaa ne äidillensä, joka paistaa ne illaksi; ne maistuvat 
hyvältä. Niiden joukossa on isojakin ahvenia, jotka maistuvat kai- 
kista parhailta. 
1 ^ Kissa pyydysti hiiriä ja söi paljon niitä. Siksi ne kissaa aina pel- 
käsivätkin. Kerran ne pitivät kokouksen aitassa. Siellä ne keksivät 



— 28 — 

keinon. Ne tiesivät, että kissa tuli aina hiljaa. Se ei haukkunut ku- 
ten koira, se ei laulanut kuin kukko. Siksi hiiret päättivät panna kel- 
lon sen kaulaan; silloin ne kaikki kuulisivat sen kellon äänen. Kui- 
tenkaan kukaan niistä ei uskaltanut ripustaa sitä kissan kaulaan. 

Pyydän, että lähetät minulle sen kirjan, jota luin viime kesänä 
sinun käydessäsi minun veljeni kanssa meidän kotitalossamme. Mi- 
nä kovin mielelläni tahtoisin lukea sen loppuun. Sinähän ostitkin tuon 
kirjan, jota sitten luit noiden kolmen kuukauden kuluessa; nyt sinä 
sen ehkä jo tarkoin osaat. 



IV. NUMERAALIT. 

21. Sääntö:: Numeraalit eli laskusanat ilmaisevat lu- 
kua tai järjestystä. Niitä on kahta lajia: 

1) Lukusanat (kardinaalit) ilmaisevat esineiden luvun. 
Esim.: viisi, kaksikymmentä, kolmekymmentäviisi (viisineljät- 
tä), sataviisitoista. 

2) Järjestyssanat (ordiuaalit) ilmaisevat järjestystä. Esi- 
merkiksi: viides, kahdeskymmenes, kolmaskymmenesviides, 
(Viidesneljättä) , sadasviidestoista. 

Huomaa : ensimäinen ja toinen, mutta yhdestoista, kah- 
destoista, viideskolmatta (kahdeskymmenesyhdes), satayhdes 
(sadasyhdes), satakuudes, (sadaskuudes), satayhdeskolmatta 
(121), tuhatyhdes. 

Pitkissä luvuissa voi lyhyyden vuoksi vasta viimeisen lu- 
vun taivuttaa. Ei siis viidennessätuhannessa kuudennessasa- 
dassa kahdennessakymmenennessäyhdeksässä, vaan viisituhat- 
ta kuusisataa kaksikymmentäyhdeksännessä, Murtolukuja 
ovat: puoli, kolmannes (kolmasosa), neljännes, viidennes, kym- 
menennes, sadannes, tuhannes. 

Kirjaimilla merkitään tavallisesti vain lyhyet laskusanat : 
yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, sata, tuhat, milj. (miljoo- 
na). Muuten käytetään numeroita. Yleensä on käytännössä 
kymmenjärjestelmä, perustuen siihen, että ihmisen sormet ovat 
olleet ensimäisenä laskuopin apuna. Arabialaisilta ovat tullee t 



— 24 — 

numeromme (1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 0). Nollan (0) keksintö oli 
suuremmoinen edistysaskel, sillä se teki mahdolliseksi kymmen- 
järjestelmämme, jossa joka numerolla on kaksi merkitystä. 7 
merkitsee seitsemää yksikköä, mutta luvussa 73 merkitsee se 
kyllä seitsemää, mutta ne ovat kymmeniä, johtuen siitä paikas- 
ta, mikä 7 :llä on numerosarjassa. 703 merkitsee sitä, että sa- 
toja on 7, kymmeniä ei ollenkaan (0) ja ykkösiä 3, luetaan : 
seitsemänsataa kolme. 

Roomalaisia numeroita käytetään merkitsemään : 

1) Kellossa tunteja (I — XII). 

2) Kirjan lukuja, osia ja nidoksia. 

3) Eri osastoja ja jaksoja luettelossa. 

4. Hallitsijain järjestyslukua. Esim.: Kaarle VII. 

Eoomalaisia perusnumeroita on seitsemän: I (yksi), V (vii- 
si), X (kymmenen), L (viisikymmentä), C (sata), D (viisisa- 
taa) ja M (tuhat). 

Näistä saadaan muiden lukujen merkit : 

1) Monistamalla: II (2), XX (20), CCC (300). 

2) Vähentämällä : IV (4), IX (9), XL (40), XC (90). 

3) Lisäämällä: VI (6), XVII (17), MDCCCCXII tai MCMXII 
(1912). 

Amerikalaisia rahoja ja mittoja voi paraiten tutkia lasku- 
opeista ja kalentereista; tässä luettelemme vain tärkeimmät 
niin nimitettyinä kuin ne ovat suomalaisten siirtolaisten kes; 
ken tunnetut. 

Yhdysvaltain ja Canadan rahat ovat dollari (puhekielessä 
usein "taala"), jonka merkki on $, ja sentti (c). Viisi dollaria 
ja 25 senttiä merkitään $5.25. Sentin kymmenesosa on nimel- 
tään milli (inill) ja kymmenen dollarin kultarahaa sanotaan 
"iigeliksi" (eagle, kotka), neljännes dollaria on myös nimel- 



— 25 — 

tään vartti (quarter), Lännellä "kaks' pittiä", ja viisi senttiä 
tunnetaan nimellä "nikkeli". 

Kuivan tavaran mitat ovat : 

2 paintia (pints) =*) 1 kuortti (quart). 

8 kuorttia = 1 pakki (peck). 

4 päkkiä = 1 pusseli (bushel). 

Nestemitat : 

4 tsilsiä (gills) = 1 pain ti. 

2 paintia = 1 kuortti. 

4 kuorttia = 1 gallona (gallon). 

Painomitat : 

16 aunssia (ounces, luotia) = 1 pauna, (pound, naula). 
100 paunaa = 1 sentneri (hundredweight). 
20 sentneriä (2,000 paunaa) = 1 tonni (ton). 

Pituusmitat : 

12 tuumaa (inch) = 1 jalka (foot, monikossa feet). 

3 jalkaa = 1 jaardi (yard). 
5% jaardia = 1 rati (rod). 

320 ratia = 1 maili (mile, engl. penikulma). 

Neliö- ja kuutiomitat saadaan pituusmittojen avulla : neliö- 
jalka, kuutio jaardi j. n. e. Maata mitataan eekkereillä (aere), 
160 nelioratia. Koordi (cord) on halkomitta, merkiten pinoa, 
joka on 4 jalkaa korkea, 4 leveä ja 8 pitkä. 

*) =Merkitsee: yhtä kuin. 



— 2« — 

V. VEÄBIT. 

Kielen kautta ihminen ilmaisee ajatuksiaan. Se tapahtuu 
joko puhumisen tai kirjoituksen kautta. Esim. Syömme. Sel- 
lainen sana on verbi eli teonsana-. Ihmiskunnan alkukehityk- 
sen tutkijat sanovat, että ensimäiset sanat, mitä ihmiset keske- 
nään käyttivät, olivat verbejä. Se johtuu siitä, että ihmiset 
tarvitsivat toistensa apua työssä. Eräässä alkukielessä merki- 
tään "puuta" sanalla "kuorittu", joka todistaa, että ensin pu- 
huttiin kuorimisesta, ja sitten kun sanottiin "kuorittu", ym- 
märrettiin sillä sitä esinettä, mihin kuoriminen oli kohdistunut. 

Verbi ilmaisee tekemistä tai olemista. Esim. tulen, makaat, 
syö. Siinä on kaksi osaa : vartalo, joka pysyy melkein muuttu- 
mattomana ja pääte, joka osoittaa erilaisia seikkoja, kuten te- 
kijää (tulemme) tai aikaa (tulin) tai tarkoitusta (tullaksensa) 
j. n. e. 

Verbin (teonsanan) taivutusta nimitetään konjungatio- 
niksi. 

Taivutuksessa on huomioon otettava : 

1) Verbeillä on sekä persoonamuotoja (opiskelen, taiste- 
limme) että sijamuotoja (opiskellen, taistelemassa). 

2. Verbit taipuvat: 

a) aktiivissa, jossa on toimiva persoona ilmaistu: kävelen, 
kulkivat ; 

b) passiivissa, jossa toimivana on määräämätön persoona: 
kävellään, kuljettiin. 

Huom, ! 1) Suomenkielen passiivi on toisellainen kuin esim. 
englanninkielen passiivi. Esim. : I am beaten, engl. : minä olen 
lyöty, suom. : minua on lyöty, tai minut on lyöty. 

2) Joittenkin verbien aktiivilla on passiivinen merkitys: 
tuulee, ukkostaa, salamoi. 



— 27 — 

3) Verbien persoonamuodot esiintyvät neljässä tapamuo-. 
dossa (moodissa) : 

a) indikatiivi (tositapa) : opin; 

b) potentsiaali (mahtotapa) : oppinet; 

c) konditsionaali (ehtotapa) : oppisi; 

d) imperatiivi (käskytapa) : oppikaa. 

4. Tapamuodoissa on indikatiivissa neljä aikamuotoa eli 
temporia (engl. kieliopissa: tense), muissa kaksi: 

a) preesenssi (kestämä) ilmaisee nyky- ja tulevaa aikaa: 
alan; 

b)imperfekti (kertoma) ilmaisee mennyttä aikaa: aloin. 

c) perfekti (päättymä) ilmaisee päättynyttä tekemistä ny- 
ky- ja tulevassa ajassa : Jo olen alkanut. Huomenna olen työn 
tehnyt, kun tulet ; 

d) pluskvamperfekti (entispäättymä) ilmaisee päättynyt- 
tä tekemistä menneessä ajassa: Eilen olin läksyni lukenut si- 
nun tullessasi. 

• 

Huom. Perfekti ja pluskvamperfekti saadaan apuver- 
bin avulla. 

Apuverbi on: olla. Sen yhdysmuodoissa tarvittavat muo- 
dot ovat seuraavat : 

AKTIIVI. 

Indikatiivi Potentsiaali Konditionaali Imperatiivi 

Preesenssi : 
Yksikkö 

1 pers. olen lienen olisin 

2 pers. olet lienet olisit ole 

3 pers. on lienee olisi olkoon 



Monikko. 




1 pers. 


olemme 


2 pers. 


olette 


3 pers. 


ovat 


Imperfekti : 


olin 




olit 




oli 




olimme 




olitte 




olivat 



— 28 — 

lienemme olisimme olkaamme 

lienette olisitte olkaa (tte) 

lienevät olisivat olkoot 



5) Aikamuodoissa on kolme persoonaa yksikössä ja kolme 
monikossa : luen, luet, lukee, luemme luette, lukevat. 

Huom. ! Käskytavassa ei ole ensi persoonaa. 

Näiden muotojen merkitys selviää taivutuskaavasta : 



I. AKTIIVI. 
Indikatiivi: 



Preesensi. 
taivutan 
taivutat 
taivuttaa (pi) 
taivutamme 
taivutatte 
taivuttavat 

Perfekti. 

olen taivuttanut 
olet taivuttanut 
on taivuttanut 
olemme taivuttaneet 
olette taivuttaneet 
ovat taivuttaneet 



Imperfekti, 
taivutin 
taivutit 
taivutti 
taivutimme 
taivutitte 
taivuttivat 

Pluskvamperfekti 
olin taivuttanut 
olit taivuttanut 
oli taivuttanut 
olimme taivuttaneet 
olitte taivuttaneet 
olivat taivuttaneet 



Preesenssi. 
taivuttanen 
taivuttanet 
taivuttanee 
taivuttanemme 
taivuttanette 
taivuttanevat 



— 29 — 

Potentsiaali: 



Perfekti. 

lienen taivuttanut 
lienet taivuttanut 
lienee taivuttanut 
lienemme taivuttaneet 
lienette taivuttaneet 
lienevät taivuttaneet 



Konditsionaali : 



Preesenssi. 
taivuttiisijQ 
taivuttaisit 
taivuttaisi 
taivuttaisimme 
taivuttaisitte 
taivuttaisivat 



Preesenssi. 
taivuta 
taivuttakoon 
taivuttakaamme 
taivuttakaa*) 
taivuttakoot 



Perfekti. 

olisin taivuttanut 
olisit taivuttanut 
olisi taivuttanut 
olisimme taivuttaneet 
olisitte taivuttaneet 
olisivat taivuttaneet 



Imperatiivi: 



Perfekti. 

ole taivuttanut 
olkoon taivuttanut 
olkaamme taivuttaneet 
olkaa taivuttaneet 
olkoot taivuttaneet 



Huomaat, että yksikön ensi persoonan pääte on -n, toisen 
-t, kolmannen puuttuu, tai on vokaalin pitennys tai -pi (saa, 
saapi, sanoo) ; monikossa ovat päätteet -mme, -tte, -vat (-vät). 
Imperatiivissa on yksikön toinen persoona päätteetön, kolman- 
nen pääte on -koon, monikossa -kaamme, -kaa myös: -kaatte), 
-koot (-kööt). 



*) Vain runollisesti tai juhlallisesti: taivuttakaatte. 



— 30 — 

Kielteiset muodot. Suomenkielen kieltosana on verbi, jon- 
ka liittäminen verbiin saattaa tässä aikaan muutoksia. — Muis- 
sa kielissä on kieltosana partikkeli eikä aiheuta muutoksia sa- 
naan, jota se määrää. Käännöstyössä on tästä hankaluutta. 

Kieltosanan taivutus: 









Imperatiivi 


Yksikön 1 


persoona 


en 




2 


j? 


et 


älä 1. elä 


3 


V 


ei 


älköön 1. elköön 


Monikon 1 


J> 


emme 


älkäämme 1. elkäämme 


2 


» 


ette 


älkää (tte) 1. elkää(tte) 


3 


?? 


eivät 


älkööt 1. elkööt 



TEHTÄVÄ: Taivuta nyt verbi "työskennellä"kaikissa edellä ole- 
vissa muodoissa, erikseen myönteisesti ja kielteisesti. Huom.! Kirjoi- 
ta jokaisen pää- ja tapamuodon sekä temporin nimi selvästi: kirjoita 
muutenkin riittävän suurelle alalle, että mahtuu korjauksia. 

Harjoituskirjoitukseksi laadit ilmoituksia ja uutisia: 

1. Iltamailmoitus. 

2. "Puhvi" eli kehotus saapua iltamaan. 

3. Kehoitus saapua kokoukseen. 

Muista, että et ole kaavallinen etkä monisanainen! 

Jatkamme verbien taivutusta. 

Passiivin tunnus on -ta, -tä, lyhyen vokaalin jälessä -11a, 
-ttä. Esim. : taivutetaan, taivutettakoon. 

Huomaa muutokset, mitkä t :ssä tapahtuvat : tehdään, men- 
nään, (men-tä-än), tullaan (tul-ta-an), surraan (sur-ta-an). 

Taivutuskaava : 



*) Runokielessä tavataan: ällös, älkään, elkään. 



— 31 — 

PASSIIVI. 

Indikatiivi. 

Preesensi. Imperfekti, 

taivutetaan taivutettiin 

Perfekti. Pluskvamperfekti, 

on taivutettu oli taivutettu 

Kielteinen muoto. 

Preesensi. Imperfekti, 

ei taivuteta ei taivutettu 

Perfekti. Pluskvamperfekti, 

ei oltu taivutettu ei oltu taivutettu 

Potensiaali. 

Preesensi. Perfekti. 

taivutettanee lienee taivutettu 

Kielteinen muoto. 

Preesensi. Perfekti. 

ei taivutettane ei liene taivutettu 

Konditsionaali 

Preesenssi. Perfekti, 

taivutettaisiin olisi taivutettu 

Kielteinen muoto. 

Preesensi. Perfekti. 

ei taivutettaisi ei olisi taivutettu 

Imperatiivi. 

Preesenssi. Perfekti. 

taivutettakoon olkoon taivutettu 



— 32 — 

Kielteinen muoto. 

Preesensi. Perfekti. 

älköön taivutettako älköön olko taivutettu 






TEHTÄVÄ: Taivuta nyt kaksi verbiä (työskennellä ja vetelehtiä) 
kaikissa passiivin myönteisissä ja kielteisissä muodoissa. 

Laadi myös joukko esimerkkilauseita, joissa näitä muotoja esiin- 
.tyy; ilmoita mitä muotoa tarkoitat. 

Kirjoita myös pitkänlainen uutinen, jossa teet selkoa jonkun jär- 
jestön tai seuran työkokouksesta. Ota huomioon ettei ole tarpeel- 
lista julaista koko pöytäkirjaa lehdissä. Mieti itse. mikä on tarpeellis- 
ta, mikä tarpeetonta. Minä annan sitten ohjeitani. Kokoa run- 
saasti aineksia, ettei jää lyhyeksi, sillä siinä tapauksessa opit vä- 
hemmän. 

Verbien taivutuksesta ovat vielä j alella infiniittimuodot, 
jotka ovat seuraavat: 







Aktiivi: 




Passiivi : 


I Infinitiivi 


translatiivi 


| taivuttaa 

f" taivuttaakse(ni) 


ÄjsK^/j^* 


II Infinitiivi 


inessiivi 


[taivuttaessa 
taivuttaissa 




III Infinitiivi 


instruktiivi 


taivuttaen 
taivuttain 


^ 


(taivutettaessa 
( taivutettaissa 




inessiivi 


taivuttamassa 


&+ 


fr 




elatiivi taivuttamasta 






illatiivi 


taivuttamaan 








adessiivi 


taivuttamalla 








abessiivi 


taivuttamatta 








instruktiivi 


taivuttaman 




taivutettaman 


IV Infinitiivi 


nominatiivi 
partitiivi 


taivuttaminen 
taivuttamista 






I Partisiippi 




taivuttava 




taivutettava 


II Partisiippi 




taivuttanut 




taivutettu 



— 33 — 

Infinitiivimuodot ovat nominien tapaisia, infinitiivit sub- 
stantiiveja, partisiipit adjektiiveja. 

I infinitiivi on verbin perusmuoto. Sen tunnus on yksi- 
vartaloisissa verbeissä lyhyen vokaalin jälessä -a, -ä, sekä pit- 
kän vokaalin tai diftongin jälessä -da, -dä. Esim. : sanoa, pu- 
hua, arvioida. Kaksivartaloisissa verbeissä liittyy tunnus -ta, 
-tä konsonanttivartaloon. Esim. : juosta, tehdä, mennä, tulla, 
surra. Huomaat, että t muuttuu h :n vierellä d :ksi sekä sulaa 
yhteen n :n, 1 :n ja r :n kanssa. Jos konsonanttivartalo on 
t-päätteinen, sulaa infinitiivin t sen kanssa yhteen lyhyeksi 
t :ksi. Esim. punnita. 

IV infinitiivin suhteen on huomattava, että se kyllä tai- 
puu kaikissa sijoissa, mutta vain nominatiivi ja partitiivi ovat 
verbin muotoisia. Esim. : Minun on taivuttaminen (= minun 
täytyy taivuttaa). Ei ole yrittämistä. Mutta: Taivuttaminen 
on vaikeata. Taivuttamisessa on huomioon otettava, j. n. e. 
Näissä lauseissa on sana taivuttaminen täysi substantiivi. 

Partisiipit taipuvat kaikissa sijoissa. Toisen partisiipin 
tunnus on -nut, -nyt, vartalo -nee (mon. -nei). Joutuessaan 
l:n ja r:n, sekä väliin s:n viereen muuttuu n näiden mukai- 
seksi. Tullut, surrut, juossut, noussut (nousnut). 

Murteellisia verbimuotoja olen koonnut seuraavat: Hän 
seiso eilen tässä. Hän aikasi lukemaan. Tiarustella, tätä kir- 
jottaessa, luettavaksi, oisi, olis, jois, pitäs, siirryttyvään, lä- 
hätti, tulloo, tehryn, pääsny, kymettyyn, ajatteleen, meneen, 
käveleen (mikä muoto?), tehkäät, näjemme, tiätty, saatessa. 
tullu, sanua, tultaisi, laulettais, sitova, vaihretaan. Tuo nä- 
mä korjattuina minulle. Selitä myös, mikä ero on sanoilla 
eristää ja edistää, kurotaan ja kudotaan. 

TEHTÄVÄ: "Verbeistä työskennellä ja vetelehtiä muodostat nyt 
infiniittiset muodot kuten yllä oleva taulu osottaa. Kumpikin on tai- 
vutettava erikseen ja muotojen nimet täydellisinä. 

Sitten muodostat lauseita, joissa näitä muotoja esiintyy. Lau- 
seen edellä ilmoitat, mitä muotoa aiot käyttää. Esim.: III. infinitii- 



vin adessiivi ja illatiivi: Sanoja taivuttamalla oppii niitä oikein käyt- 
tämään. Passiivin II. infinitiivin inessiivi ja I. partisiippi: Taistelussa 
on pidettävä puoliaan. 

Laadi myös uutinen, jossa tehdään selkoa iltamasta. Ajattele il- 
tamaa, jossa on ollut rikas ohjelma, niin että saat siitä paljon kerto- 
misen aihetta. Mainitse lyhyesti puheiden sisältö ja ilmaise muutamin 
sanoin mitä sinä pidit siitä. 



VI. ADVERBIT. 

29. Hän meni ulos, Tule pian. Mies lähti heti matkalle. 
Töitä saa nykyään vaikeasti. 

Adverbi eli seikkasana on sana, joka ilmaisee: 

a) paikkaa: alla, yllä, ulos, pois, siellä; 

b) aikaa: heti, jo, pian, ennen, jälkeen; 

c) tapaa: hyvin, siten, niin, pahasti; 

d) määrää y. m.: niukalti; 

e) kysymystä tai vahvistusta: tokko, -ko, -kö, -han, -hän. 
Adverbejä muodostetaan päätteillä : 

a) -sti: hyvästi, kahdesti; 

b) -Iti: laajalti, kosolti; 

c) -nne, -nnes: sinne, kunnes; 

d) -ti : kaiketi, peräti ; 

e) -ten: siten, kuten, miten, toisten; 

f) -tten: sitten; 

g) -ttain, -ttäin: verrattain, kaksittain, nimittäin; 
h) -telien: vähitellen, yksitellen; 



— 35 — 

i) -tusten, -tysten, -tuksin, -tyksin, -kkain, -kkäin: rinna 
tusten, sylityksin, peräkkäin; 

j) -kali, -kali: mikäli; 

k) -oin, -öin, -ain: silloin, tuonnoin, tällöin. 

Useat näistä ovat taivutussanoja: ulkona, alla, yllä, huo- 
menna, ulkoa, kyllin, kylliksi, yhdessä, suoraan, kosolta, yksin, 
jouten, näet. 

Huomaa: paljon (ei paljo), vähän (ei vähä), sitten (ei sit- 
te), kauan (ei kauvan), vielä (ei viellä, viälä). (Ei mihnä) mis- 
sä, mihin, (kuhna) kussa, kuhun. 

Adverbi tavallisesti määrää verbiä, laatusanaa ja toista ad- 
verbiä. Esim. Hän meni nopeasti. Sana nopeasti määrää sa- 
naa meni, joka on tässä tapauksessa verbi. 

TEHTÄVÄ: Hae seuraavasta adverbit eli seikkasanat ja verbit 
eli teonsanat. Vedä yksi viiva adverbin alle ja kaksi viivaa verbin 
alle. Eroita myös nimisanat eli substantiivit vetämällä vino risti jo- 
kaisen nimisanan alle. 

30. j ^ 

Mies ja jalopeura kävelivät kerrata yhdessä. He tulivat vihdoin 
erään kaupungin portille. Portin yläjjliolella oli kuva, jossa näkyi, 
kuinka mies tappoi jalopeuran. "Kas tuota k^aa!" sanoi mies. "Sii- 
tä näet, että ihminen on mahtavampi kuin jalopeura. Sinä näet kuin- 
ka ihminen tappaa jalopeuran." Jalopeura-^sanoi: "Oi, kiitos suuri 
huomautuksestasi! Mutta muista^Tuitenkin yksi asia! Tuon Itävän 
on ihminen maalannut. Jos me jalopeurat olisiiy^Je maalareita, niin 
me aina maalaisimme tauluja, joissa jalopeurat tappavat ihmisiä." 



VII. KONJUNKTSIONIT. 

31. Konjunktsioneja eli sidesanoja käytetään yhdistä 
mään yksityisiä sanoja tai lauseita toisiinsa, 

Ne ovat : 



— 36 — 

a) Rinnastavia: 

1) Kopulatiivisia (yhdistäviä) : ja, ynnä, sekä, sekä — että, 

saati, jopa, vieläpä, -kä (on virheellistä sanoa: ja ei; on sanot- 
tava: eikä). 

2) Disjunktiivisia (eroittavia) : eli, tai*), tahi, taikka, jo- 
ko — tai, taikka, vai. 

3) Adversatiivisia (vastakohtaisia) : mutta, vaan**), pait- 
si, ei ainoastaan — vaan myös, taas kuitenkin, kumminkin. 

4) Konklusiivisia (johtopäätöstä ilmaisevia) : sentähden, 
siksi, siis, niinmuodoin, niin. 

5) Eksplanatiivisia (selittäviä) : sillä, näet, nimittäin. 

b) Alistavia: 

6) Eksplanatiivinen (yleensä alistava) : että. 

7) Konsekutiivisia (seurausta ilmottavia) : että, niin että, 
jotta. 

8) Finaalisia (tarkoitusta ilmoittavia) : jotta, että. 

9) Kausaalisia (syytä ilmoittavia) : kun, koska, syystä et- 
tä, sentähden että. 

10) Temporaalisia (aikaa ilmoittavia) : kun, kunnes, jahka, 
ennenkuin, sittenkun. 

11) Konditsionaalisia (ehtoa ilmaisevia) : jos, (kun), Ros- 
han, kunhan, ellen, jollen (ei: jos en). 



* ) EU sanaa käytetään saman käsitteen eri nimitysten välillä, tai 
ilmaisee eri esineiden vaihtoehtoa. Esim.: "Dinerpeili" eli päivällis- 
astia. Vaihdon välineenä oli oravan nahka eli "raha", kuten sitä kut- 
suttiin. Mutta: Rahat tai henki. Mies tai vaimo. Toinen tai toinen. 

•*) Mutta käytetään myönteisen, vaan kielteisen lauseen jälkeen; 
vain merkitsee samaa kuin (ainoastaan. Esim.: Vain kerranko? 



— 37 — 

12) Konsessiivisia (myönnyttäviä) : vaikka, jos kohta, jos- 
kin ehkä. 

13) Komparatiivisia (vertaavia) : kuin, niinkuin ikäänkuin, 
kuten. 

14) Interrogatiivisia (kysyviä) : -ko, -kö, tokko, (josko). 

Kun ja-sana on lauseiden välissä, ei siinä ole pilkkua, pait- 
si yhdistelmässä ja kun, ja koska, ja jos, ja vaikka. Jos rela- 
tiivilauseen jälkeen on ja-sana, voi sen edessä olla pilkku. 

Esim.: Työväestö tuottaa rikkaudet ja kapitalistit niitä 
nauttivat. Mies astui esille, ja koska hän täytti ehdot, sai hän 
astua joukkoon. Siellä seisoivat miehet, jotka olivat kutsutut 
paikalle, ja astuivat he toimeensa. 

Eli-sanan edessä ei myöskään käytetä pilkkua. Hän an- 
tautui eli petti lupauksensa. 

Kaikkien muiden yllä lueteltujen konjunktsionien edessä 
on pilkku, kun ne alkavat lauseen. Esimerkkejä (kts. vastaa- 
vaa numeroa edellä) : 

1) Aurinko paistoi, ynnä kuukin kumotti. Miehet taiste- 
livat, sekä naisetkin apuna olivat. Sekä mieli murtuu, että sy- 
dän särkyy. Ei se kelmi vastannut, saati olisi tänne tullut. 
Lapsi kävelee jo, vieläpä juokseekin. Aurinko nousi, jopa Jus- 
sikin havahti. Lakkolaiset saivat, mitä vaativat, vieläpä enem- 
mänkin. Pojat menivät juhlaan, eivätkä tytötkään kotiin 
jääneet. 

2) Joko sinä sen teet, tai veljesi sortuu. Taikka jousi mur- 
tuu, taikka jänne kätkee. Etkö usko, vai luuletko minun leik- 
kiä laskevan. 

3) Lakkolaiset pysyivät lujina, mutta vihdoin täytyi hei- 
dän antautua. Ei se hauskalta tuntunut, vaan opettavaa se 
kylläkin oli. Kaikki pakenivat, mutta Pekka piti paikkansa. 
Ei siitä hyötynyt vain taisteleva joukko, vaan myös koko työ- 



väenluokka. Näin eräät arvelevat, toiset taas toisin. Vieras 
lupasi sen tehdä, vaati kumminkin hyvän palkan. Hän yritti 
ensin, peräytyi kuitenkin. 

4) Ajattelen, siis olen olemassa. Kello on jo paljon, siksi 
on aika lopettaa. Uskalla, niin onnistut. Hän itse sanoi sen, 
niin muodoin on asia selvä. 

5) Kurjuus oli suuri, sillä oli kova katovuosi. Yläluok- 
kalaiset ovat loiseläjiä, nauttivat näet toisten työstä. Tänä il- 
tana en jouda u]os, huomenna nimittäin täytyy läksy lähettää. 

6) Olipa ihme, että niin hyvin kävi. 

7) Onko hän niin pahoin loukkaantunut, että täytyy kut- 
sua lääkäri? Neiti pelästyi, jotta pyörtyi. 

8) Oppilas ahkeroi, että menestyisi. Matkustaja ponnis- 
teli, jotta pääsisi perille. 

9. Heitä on autettava, kun asia kerran on niin. Työläisten 
täytyy liittyä yhteen, koska he yksin ovat heikot. Lakko hä- 
vittiin, syystä että johtajat pettivät. Industrialismi menestyy, 
sentähden että se perustuu tosioloihin. 

10) Menemme äänestämään, kun vaalipäivä tulee. Työ- 
väenluokka taistelee, kunnes se voittaa. Lakko alkaa, jahka 
valmistumme. Älkää lähtekö, ennenkuin kaikki ovat valmiit. 

11) Jos nyt yritämme, on tappio varma. Pian olisimme 
voitolla, kunhan kaikki vain velvollisuutensa käsittäisivät. 
Kansa raivostuu, jollei pian tule parannuksia. 

12. Aina köyhinä pysymme, vaikka kuinka raadamme. Ei 
siitä rintama riku, jos kohta joku sortuukin. Hyvä koira kuol- 
lessaan, ehkä paha eläissään. Et pelastu, joskin kieräilet. 

13. Me olemme voimakkaammat, kuin alussa uskoimme- 
kaan. Semmoisella nahjuksella, kuin hän on, ei ole mitään vir- 
kaa. He niittävät, niinkuin ovat kylväneet. Hän puhuu, 



— 39— 

ikäänkuin olisi asiantuntija. Näyt käsittävän asian, kuten se 
vain onkin ymmärrettävissä. 

14) Ei ole vielä varmaa, alkaako sota. Tiedätkö, tokko 
täällä on yhtään sosialistia. Hän katselee ympärilleen, josko 
häntä huomattaisiin (parempi sanoa: huomattaisiinko häntä). 

Huom. ! Pilkkua ei käytetä 1, 2 ja 13 kohdissa lueteltujen 
konjunktsioonien edessä, kun ne ovat yksinäisten sanojen, ei 
lauseiden välillä. Esim. : Sekä miehet että naiset ovat orjuute- 
tut. Aikuiset ynnä lapsetkin surmattiin. Viisi ynnä kolme te- 
kee kahdeksan. Ei ole nähty eikä kuultu. Isä tai äiti tulee 
mukaani. He joko voittavat tai kaatuvat viimeiseen mieheen. 
Tuletteko mukaan vai jäättekö tänne 1 Täällä ollaan tietoisem- 
pia kuin siellä. 

VIII. PREPOSITSIONIT JA POSTPOSITSIONIT. 

34. Prepositsionit (esisanat) ja postpositsionit (jälkisa- 
nat) kulkevat aina toisen sanan (pääsanan) yhteydessä ja liit- 
tyvät sen genetiiviin tai partitiiviin. 

Esim. : kautta maan (prepositsioni ; maan kautta (postpo- 
sitsioni). Etutavu pre- merkitsee edessä, edellä; etutavu post- 
merkitsee jälessä, jälkeen. Sama sana voi siis olla sekä pre-, 
että postpositsioni. 

Ne ilmaisevat: 

a) paikkaa: alla, alta, alle, yllä, ympäri, ohi, kohti, poikki, 
vasten ; 

b) aikaa: ennen, edellä, jälestä, perästä; 
e) tapaa: vailla; 

d) syytä y. m. : tähden, varten, vuoksi, asemasta, sijasta. 

35. Suomenkieli ei käytä paljon prepositsioneja eikä post- 
positsioneja. Se korvaa ne sijapäätteillä. Tämä on oleellinen 



— 40 — 

seikka, jossa kielemme eroaa muista kielistä. Englanninkie- 
lessähän esimerkiksi kaikki paikallisuussuhteet ilmaistaan pre- 
positsioneilla. Sijoista se on kovin köyhä. 

Tutki tarkoin seuraavia esimerkkejä : 

Joukkomme hyökkäsivät vihollista kohti vallihautojen ja 
kaikenlaisten esteiden yli. 

Puolisen jälkeen me taas lähdimme liikkeelle ja saavuim- 
me määräpaikkaan ennen iltaa. 

Vailla luottamusta asiansa oikeuteen hänen ei onnistunut 
saada kannatusta. 

Tulen hyvin toimeen ilman sinun apuasi. 

Olemme kurjuudessa ainaisen sorron tähden. Sinua var- 
ten olen valmis sen tekemään. 

Tee itsellesi tarkoin selväksi, mikä näissä lauseissa on pää- 
sana, eli se sana, johon prepositsioni viittaa. Opi tuntemaan 
tarkoin, milloin kyseessä oleva sana on prepositsioni, milloin 
taas postpositsioni. Muuta lause niin, että postpositsionista 
tulee prepositsioni ja päinvastoin. 



IX. INTERJEKTSIONIT. 

36. Internjektsionit eli huudahdussanat osoittavat : . 

a) iloa : hei ! halloo ! hurraa ! 

b) ilkkumista : ähä ! piti ! kutti ! 

c) surua, tuskaa: ai! voi! oi! haa! 

d) kummastusta, huomautusta: oho! aha! no! kah! hoi! 

e) kysymystä: hä? ha? 

f) tarjousta: se! he! sekää! 



— 41 — 

g) inhoa: hyi! äh! 

h) vastustusta: huihai! 

Inter jektsionia seuraa tavallisesti erityinen merkki, jota 
me kutsumme huutomerkiksi. Tutki edellisiä esimerkkejä. 

LAATUSANOJEN VERTAILU. 

37. Laatusanojen taivutuksessa on paitsi sijoittelua huo- 
mattava myös komparatsioni eli vertailu. Adjektiivin perus- 
aste (positiivi) ilmaisee vain yleensä esineen tai asian laadun: 
korkea, tuhoisa, uskalias, rauhallinen. Päätteellä -mpi (var- 
talo -mpa) saadaan voittotila (komparatiivi), jolla ilmaistaan, 
että jotain ominaisuutta on toisessa esineessä suuremmassa 
määrässä kuin toisessa: korkea-mpi, tuhoisa-mpi, rauhalli- 
se-mpi, uskaliaa-mpi. Ja kun ominaisuutta on yhdellä (tai 
useammalla) esineellä kaikista vertailtavista suurimmassa mää- 
rässä, ilmaistaan se ylitilalla (superlatiivilla), jonka pääte on 
-in (vartalo -impa). Adjektiivien taivuttelua näissä muodois- 
sa sanotaan komparatsioniksi. 

Kun -mpa ja -pi taivutettaessa sulkeutuvat, tulee niistä 
-mma ja -mmi, esim. : korkeammassa, rauhallisimmalle. Kaksita- 
vuisen sanan lopussa oleva a tai ä muuttuu komparatiivissa. 
Esim. : harva, harvempi. Loppuvokaalit a, ä, e, i katoavat vä- 
liin superlatiivissa. Esim. : korkein, rauhallisin, suurin ; mutta : 
terve, tervein. Huom. : kallis, kallein ; kaunis, kaunein. 

Huomaa virheelliset muodot: enenpää (oik. enempää), 
parhaiten kuin (oik. paremmin kuin), köyhenpien (oik. köy- 
hempien). 

Adverbeillä, varsinkin adjektiiveista muodostuneilla, on 
myös vertailumuotoja: usein, useammin, useimmin; paljon (ei: 
paljo), enemmän, enimmän; terävästi, terävämmin, terävim- 
min. 



— 42 — 

TEHTÄVÄ: Ota nyt joku adjektiivi ja taivuta se kaikissa sijois- 
yksikössä ja monikossa sekä komparatiivissa ja superlatiivissa 



Nominatiivi : 
Genetiivi : 
j. n. e. 



Nominatiivi : 
Genetiivi : 
j. n. e. 



Yksikkö. 

Positiivi Komparatiivi Superlatiivi 

jyrkkä jyrkempi . jyrkin 

jyrkän jyrkemmän jyrkimmän. 

Monikko. 

Positiivi Tdomparatiivi Superlatiivi 

jyrkät jyrkemmät jyrkimmät 

jyrkkäin jyrkempäin jyrkimpäin 

jyrkkien jyrkempien jyrkimpien 



Kopioi seuraava ja merkitse siinä olevat positiivit l:n numerolla. 
komparatiivit 2:n ja superlatiivit 3:n. 

Pitkä työpäivä on suuri rasitus työväelle. Mitä pitemmäksi se 
tulee, sitä suurempi on rasitus. Suurin syy työläisten ennenaikaiseen 
uupumukseen johtuu siitä, että useimmat heistä työskentelevät kau- 
emmin kuin hyvästi voimat riittäisivät. Jos olisi työ- 
aika, niin riittäisi työläiseltä aikaa 

(miten) käytettäväksi. 

Täytä viimeisestä lauseesta puuttuvat sanat ja jatka sitten kirjoi- 
tusta sekä koeta käyUää vertailutiloja mahdollisimman usein. 

Puhekielessä kuulee usein komparatiivia ja superlatiivia 
sekoitettavan toisiinsa. Esim. : Hän on kaikista kauniimpi. Pi- 
tää olla: Hän on kaikista kaunein. Mies oli pahimmassa kuin 
pulassa. Pitää olla: Mies oli pahemmassa kuin pulassa (kom- 
paratiivi), tai: Mies oli mitä pahimmassa pulassa. 

Huomaa :. Ruis on tärkeämpi kuin mikään muu Suomen vil- 
jalaji. Ruis on Suomen viljalajeista tärkein. 

Komparatiivin rinnalla on tavallisesti sana kuin (ei kun) : 
Suurempi kuin — . 

Väliin jätetään kuin-sana pääsanoineen pois: "Ne ovat 
parempia ihmisiä" (kuin toiset). Tuossa tarvitaan enemmän 



— 48— 



voimaa (kuin sinulla on). Ei se riitä, haluan enemmän (kuin 



tarjoat). Rakennuksen ylempi osa turmeltui, 
ka tulee ensin kouluun. 



Alempi luok- 



Huomaa : Paavo ei ole Pekkaa pahempi (== pahempi kuin 
Pekka). Herrat ovat työläisiä luokkatietoisemmat. Tai : Her- 
rat ovat luokkatietoisempia kuin työläiset. 

40. Lisäksi vielä esimerkkejä: 



Positiivi. 



Komparatiivi. Superlatiivi. 



iso 



outo 
raju 
tyly 

tarkka 

märkä 

köyhä 
matala 

siisti 



mon. : 



nom. iso|mpi 
gen. iso|mma|n 
part. iso|mpa|a 

iso|mpi|a 

oudompi 
rajumpi 
tylympi 

tarkempi 

märempi 

(märjempi) 

köyhempi 

matalampi 

siistimpi 



iso [m 

iso|imma|n 

iso|in|ta 

iso|impa|a 

iso|impi|a 

oudoin 

rajuin 

tylyin 

tarkin 

märin (märjin) 

köyhin 
matalin 



siistin 



suuri 
iloinen 

lyhyt 



rikas 

työläs 

terve 

kallis 



suurempi 
iloisempi 
lyhyempi 
(lyhempi) 

rikkaampi 

työläämpi 

terveempi 

kalliimpi 



suurin 
iloisin 

lyhyin (lyhin) 

rikkain 

työläin 

tervein 
/kalliin 
[ kallein 



44 — 



Komparatiivin tunnus on: -mpi. 

41. Epäsäännöllinen komparatiivi ja superlatiivi on seu- 
raavilla sanoilla: 



Posit. Kompar. 



hyvä parempi 



paljon > .. 
J ena 



| enempi 
enämpi 



pitkä 



moni 
usea 



pitempi 
pidempi 

useampi 



Superl. 

paras (parhaan 1. paraan 
parasta, parhaita 
1. paraita) 

parhain 

enin 
pisin 
usein 



1 nruist. Muutamista adjektiiveista ei niiden merkityk- 
sen vuoksi käytetä vertailuasteita (esim. ainoa, vuotuinen). 
Joistakuista adjektiiveista, joita ei attribuutteina taivuteta, ei 
myöskään ole vertailuasteita, esim. eri, pikku. 

2 muist. Muodoltaan komparatiiviasteita ovat pronomi- 
nit kumpi (posit. ku|ka), jompi (posit. jo|ka), jompikumpi, mo- 
lemmat (posit. puuttuu). 



OMISTUSLIITE. 



42. Omistusliite eli possessiivisuffiksi on loppuliite, joka 
osoittaa omistusta. Esim. Minun poikani. Sinun poikasi. Hä- 
nen poikansa. Älä koskaan sano hänen poika, vaan hänen poi- 
kansa. 

Suomenkieli siis ilmaisee omistuksen sekä asemosanan ge- 
netiivillä että omistusliitteellä. 



— 45 — 



43. Omistusliitteet ovat seuraavat : 



2 pers. 
-si 



3 pers. 



-nsa, -nsa. 



1 pers. 
Yks. -ni 
Mon. -mme -nne 

Kolmannen persoonan omistusliite on siis samanlainen yk- 
sikössä ja monikossa. 

Yksikkö. 



Nominativi 
Genetiivi 



Nominatiivi 
Genetiivi 



Positiivi Komparatiivi Superlatiivi 

jyrkkä jyrkempi jyrkin 

jyrkän jyrkemmän jyrkimmän 

Monikko. 

Positiivi Komparatiivi Superlatiivi 

jyrkät jyrkemmät jyrkimmät 

jyrkkäin jyrkempäin jyrkimpäin 

jyrkkien jyrkempien jyrkimpien 



TAIVUTUSKAAVA. 

Yksikkö 
Yksikkö. Monikko, 
pers. suff. 1 pers. suff 



Nom. 
Akk. 

Gen. 
Ess. 
Part. 

Transl. 
Iness. 
111. 
Adess. 



Nom. Akk. 
Gen. 

Ess. 
Part. 
Transl. 
111. 

Kom. 



käsi 

käden 

käsi 

käden 

kätenä 

kättä 

kädeksi 

kädessä 

käteen 

kädellä 



käte|ni 
kätejni 

käte|ni 

kätenä|ni 

kättä|ni 

kädekse[ni 

kädessä|ni 

kätee|ni 

kädellä|ni 



käte|mme 
kate! mme 



3 pers. suff. 
käte|nsä 
kätelnsä 



käte|mme käte|nsä 

kätenä|mme kätenän|sä, kätenäjän 

kättä | mme kättä |nsä, kättä |än 

kädekse|mme kädekse|nsä, -kse|en 

kädessä|mme kädessä[nsä, -ssä|än 

kätee|mme kätee|nsä 

kädelläjmme kädelläjnsä, -llä|än 



Monikko. 



kädet 

käsien 

kätten 

käsinä 

käsiä 

käsiksi 

käsiin 



kätejni 
käsie|ni 
kätte|ni 

käsinä|ni 
käsiä [ni 
käsikse|ni 
käsiijni 
käsine|ni 



kate] mme 

käsie|mme 

kätte|mme 

käsinä|mme 

käsiä|mme 

käsikse|mme 

käsii|mme 

käsinelmme 



käte|nsä 
käsie|nsä 
kättejnsä 

käsinä|nsä, -nä|än 
käsiä|nsä, -ä|än 
käsikse|nsä, -kse|en 
käsii|nsä 
käsinejnsä, -ne|en 



— 46 — 

Tutki tarkoin edellä olevaa taivutuskaavaa. Huomaa var- 
sinkin kolmannen persoonan genetiivin muoto : kätensä, eikä 
käden-sä. Seuraavassa tulemme puhumaan siitä enemmän. 

ASTEVAIHTELU. 

Suomenkielessä tapahtuu sanoja taivutettaessa paljon 
muutoksia sanan sisällä, sanan vartalossa. Nuo muutokset te- 
kevät kielemme vaikeaksi oppia. Niitä meidän täytyy huolella 
tutkia ; ellemme nyt niitä opi, ovat ne elämän ikämme meidän 
haittanamme. Esitän seuraavia vaihteluita : 



Vahva aste: 


Heikko aste: 


kk hiek-ka 


k hie-kan 


pp pappi 
tt Matti 


p pa-pin 
t Ma-tin 



Jos avonaisessa tavussa on vahva aste, niin suljetussa ly- 
hyessä tavussa on heikko aste. 

(Milloin on tavu suljettu? Milloin on se avonainen?) 

Astevaihtelu on siis kovien konsonanttien heikkeneminen 
tai päinvastoin. 

Vahva aste: Heikko aste: 

nk san-ko ng san-gon, san-gos-sa, san-koon 

t äi-ti d äi-din, äi-dil-le, äi-tiin 

p tu-pa v tu-van, tu-vas-sa, tu-paan 

Astevaihtelun eri tapaukset osoittaa seuraava taulu: 
Vahva aste: 

1. pp (tappaa) 
tt (ottaa) 
kk ' (vakka) 

2. mp (rampa) 
nt (ranta) 



Heikk 


o aste: 


P 

t 

k 
mm 


(tapan) 
(otan) 
(vakat) 
(rammat) 


nn 


(rannat) 



— 47 — 



Vahva aste: 








Heikko aste 




nk 


(lanka) 






ng 




(langat) 


3. p 


(vok. ja p, 
(tapa) 


1P» 


rp) 


V 




(tavat) 


4. vok. ja 


t (pata) 






vok. 


jad 


(padat) 


ht 


(tahtoo) 






hd 




(tahdon) 


lt 


(silta) 






11 




(sillat) 


rt 


(virta) 






rr 




(virrat) 


5. k 


(yleensä) 


(lukee) 







(luen) 


lke | 


(kulkee) 






(lje 




(kuljen) 


rke 


(särkeä) 






rje 




(särjen) 


hke 


(rohkenen) 






ihje 




(rohjetkoon) 


ukuj 


(luku) 






juvu 




(luvun) 


yky) 


(kyky) 






(yvy 




(kyvyn) 



45. Huomaa tarkoin seuraavat poikkeukset: 
Vahva aste on 

1) Aina omistusliitteen edessä, esim. hänen poikansa, hä- 
nen kaikki poikansa, hänen poikansa kirja; paikkamme, paik- 
kanne; meidän nähtemme. 

2) -is loppuisten konsonanttivartaloiden viimeisen tavun 
alussa (edessä), esim. valkoista — valkoiset, entistä — entiset, 
henkistä — henkiset, pappissääty, talonpoikaissääty ; vapista, 
vapiskoon — vapisen, julkaista — julkaisen. Kuitenkin usein 
rangaista (= rankaista) — rankaisen, julaista (= julkaista) 
— julkaisen, halaista (= halkaista) — halkaisen, soaista (= 
sokaista) — sokaisen; Huom. myös: iäinen, iäisyys ( — ikä). 

Huomaa : uudis viljelijä, uudisruis ; mutta uutislehti, uutis- 
toimisto. 

46. Muist. 1. Heikko aste esiintyy kuitenkin passiivin 
indikatiivin preesensissä pitkän vokaalin edessä, esim. saatiin, 
saadaan ; vietiin, viedään. 



— 48 — 

Muist. 2. Nelitavuisissa monikon partitiivi- ja genetiivi- 
muodoissa i-loppuisen kaksoisääntiön edessä, esim. kaupunki, 
kaupungeita, kaupungeiden ; harakka, harakoiden. 

47. Huomaa: lähde', souda', sade'. Esim.: sido vene' 
paaluun, Tulee sade'. Näissä sanoissa viimeinen tavu on sul- 
jettu. Sen sulkee n. s. aspiratsioni eli loppuhenkonen, joka on 
jäte muinoin tällä paikalla löytyneestä konsonantista. 



HARJOITUS 1. Kirjoita seuraava vihkoosi. Pyydä toveriasi sa- 
nelemaan. 

"Ei ole kesäelämä hauskaa kaupungissa", sanoi isäni, joka juuri 
palasi sieltä kotiin. "Kun kadulla kävelee, niin tomu lentää kaikkial- 
la ja kengät jalassa oikein polttavat. Auringon paahteesta siellä on ih- 
minen ihan läkähtyä. Ja illalla, kun heittäytyy sänkyynsä, on vaikea 
saada unen päästä kiinni kuumuuden ja melun vuoksi. Toista on tääl- 
lä kotona kuunnella, miten hongat humisevat ja allot loiskivat. Minä 
en ainakaan tekisi vaihtokauppaa kaupunkilaisen kanssa." (a) 



HARJOITUS 2. (Sanelua tai jäljentämistä varten.) 

Tuolla kuusten alla on sepän paja. Kun eilen kävin pajan ovella, 
niin näin, miten seppä tunki rautakangen tuleen, ja miten kanki alkoi 
ahjossa hehkua. "Mitä aiotte takoa raudasta, jonka tungitte tuleen?" 
kysyin häneltä. "Minä taon siitä hankatapit ja kokkarenkaan uuteen 
veneeseeni, jonka vasta eilen sain valmiiksi", sanoi seppä. Illalla 
näyttää paja ihmeen sievältä, kun kipunat sinkoilevat sen kattotor- 
vesta joka taholle. (b) 

HARJOITUS 3. Täydennä seuraavista lauseista puuttuvat sanat. 

Sanko on täynnä kylmää vettä. Kaada kylmä vesi — sta. Pane 
— koon lämmintä vettä sijaan. Aurinko nousee juuri. Näetkö — n? 
En näe — a, sillä se on pilven takana. Tulipa suuri vahinko. Ei tul- 
lut mitään — a. Kuka teki — n? Ei ole lukua näistä — sta. Mikä on 
läheisin kaupunki? Eilen kävin — ssa. Miksi sanotaan Ruotsin hal- 
litsijaa? — ksi. Saduissa kerrotaan usein — sta. Mikä on arvonimel- 
tään Tanskan hallitsija? — . Europassa on useita — . (a) 

Porsaat vinkuvat. Miksi — t? Luoti — i tuulessa. Älkää — ko. 
Mies tunki naulan puun lävitse. Minä lankesin. Minä en — nut. Äl- 
kää — ko. Älä — . Kipunat sinkosivat pajasta. Ne ovat — neet joka 
taholle. Hän hankkii itselleen uuden takin. Minkä — n, (b> 



— 49 — 

J:N KÄYTTÖ. 

48. Tavallisesti ei i:n jäljessä kirjoiteta j :tä. Esim.: 
Tuollaista en ole iässäni nähnyt. Raskas on kantaa orjuuden 
iestä. Mies alkoi etsiä hevostansa. Nyt on liian kuuma. 

Huomaa kuitenkin, että seuraavissa tapauksissa meidän 
täytyy kirjoittaa j i:nkin jäljessä: 

1) Jos sana on tekijänimi, esim. lukija, pesijä, menijä. 
Tuo mies on huono tulkitsija. 

2) sanassa sija erotukseksi sanasta sika, sian. Kun me sa- 
nomme sijalla, tarkoitamme sillä makuu- tai olinpaikkaa eikä 
sikaa. 

3) Usein (ei aina) i:hin loppuvan kaksoisääntiön jäljessä, 
esim. nuija, äijä, puijata. Huomaa kuitenkin aion, reiän. 

TEHTÄVÄ: Kopioi vihkoosi oikea muoto. 

Tässä eivät (taijat — taiat) eikä luvut auta, vaan tässä tarvitaan 
työtä. 

Kyllähän tuo koira on hyvä lihan (purija — puria), mutta huono 
metsän ( käviä — kävijä). On raskasta kantaa orjuuden iestä — 
ijestä). 

Taloni on noiden (järvien — järvijen) takana. 

Tuollapa on paljon (pulmia — puhujia — puhujija). 

Minä en ole veljeni (vartia — vartija). Sinä et ole vielä pessyt 
(silmijäsi — silmiäsi). 

Tunnen hyvin tuon (äiän — äijän). 

49. Ohjeita n:n ja m:n käyttämisestä p:n edellä. 

Esimerkkejä : Onpa täällä miehiä. Hänpä se olikin. Kun- 
pa pian pääsisi. Tulenpa minä. 

Jos muuttumaton vahvike pa, pä liitetään sanan loppuun, 
niin sen edellä kirjoitetaan n eikä m. 



— 50 — 

Muissa tapauksissa kirjoitetaan m. Esim. Olen käynyt 
maan suurimpia kaupungeita katsomassa. Tämä vuosi on pa- 
rempi kuin edellinen. 

TEHTÄVÄ: Kirjoita seuraavat lauseet vihkoosi. Valitse oikea 
muoto. 

Kovinpa — kovimpa nyt on kolkko sää. 

Onpa — ompa niitä herroja kaikenlaisia. 

Nuorena uskalsin mennä kovinpaankin — kovimpaankin pak- 
kaseen. 

Uskaliainpa — uskallanpa minä tehdä sen ilman sinuakin. 

Kunpaankin — kumpaankin paikkaan aijon mennä. 

Kunpa — kumpa vain onnistuisimme! 

YHDYSSANAT. 

50. Jos kaksi tai useampia sanoja muodostaa yhden kä- 
sitteen, niin ne kirjoitetaan yhteen. Esim.: lukutaito, maito- 
kauppa, heinämaa, pohjasakka, sanakirja, maantie, talonpoika 
(vrt. talon poika). 

Yleensä kaikki perätysten olevat substantiivin nominatii- 
vit. Esim. : ruis jauho velli, hevosasevelvollisuusukaasi-ehdotus. 

Yhdysviivaa käytetään yhdysosien välillä seuraavissa ta- 
pauksissa : 

1) Edellinen yhdysosa loppuu samaan ääntiöön kuin jäl- 
kimäinen alkaa, esim. esi-isä, maa-alue, muoto-oppi. 

2) Jos molemmat yhdyssanat ovat kansallisuuksien nimiä, 
esim. englantilais-amerikalainen, suomalais-ruotsalainen. es- 
panjalais-englantilais-suomalainen sanakirja. 

3) Pitkissä ja satunnaisissa yhdistyksissä, esim. osuustoi- 
minta-liike, palovakuutus-asiamies. 

4) Sellaisissa sanoissa kuin: etelä-Suomi, pohjois-Ruotsi 
keski-Norja, Etelä-Amerika, Vähä-Aasia, etelä-Venäjä, Pohjois- 
Amerika. 



— 51 — 

Huomaa myös, jos tuo yhdyssana tarkoittaa vissiä maan- 
tieteellisesti rajoitettua aluetta, niin edellinen yhdysosakin kir- 
joitetaan isolla kirjaimella. Vrt. Etelä-Amerika — etelä-Suo- 
mi (missä on raja pohjois-Suomen ja etelä-Suomen välillä?) ; 
Vähä- Aasia ja keski-Norja. Etelä-Amerikalla on varmat maan- 
tieteelliset rajat, samoin Vähä-Aasia on määrätty alue. 

VALLOTTAA VAI VALLOITTAA? 

51. Viittaan tässä seuraaviin tohtori K. Cannelinin laa- 
timiin ja helposti muistettaviin sääntöihin. Hän jakaa kysees- 
sä olevat sanat seuraaviin ryhmiin : 

1) Sellaiset, joiden rinnalla on kielessä -a (a)-, -ä(ä)-var- 
taloisia nomineja: 

arvoitus (arpa) — haavoittaa (haava) — hajoittaa (haja) 

— hemmoitella (hempeä) — hiekoittaa (hiekka) — hinnoittaa 
(hinta) — innoittaa (inha — irroittaa (irta) — jaloitella (jal- 
ka — kansoittaa (kansa) — kartoittaa (kartta) — karvoittua 
(karva) — kiihoittaa (kiihkeä) — kilvoitella (kilpa) — kirjoit- 
taa (kirja) — kiusoittaa (kiusa) — koroittaa (korkea) — lah- 
joittaa (lahja) — laidoittaa (laita) — laiskotella (laiska) — 
lannoittaa (lanta) — laudoittaa (lauta) — liioitella (liika — 
linnoittaa (linna) — majoittaa (maja) — niskoitella (niska) — 
pahoittaa (paha) — paloittaa (pala) — palstoittaa (palsta) — 
punoittaa (puna) — rajoittaa (raja) — raudoittaa (rauta) — 
rauhoittaa (rauha) — rehoittaa (reheä) — saunoittaa (sauna) 

— sekoittaa, sekoitus (seka) — sijoittaa (sija) — taksoittaa, 
taksoitus (taksa) — tarkoittaa (tarkka) — tasoittaa (tasa) — 
teroittaa (terä) — valloittaa (valta) — varoittaa (vara) — 
veloittaa (velka) — velvoittaa (velka) — viekoitella (viekkaa-) 

— vieroittaa (vieraa-) — vihoittaa (viha) — viivoittaa f viiva) 

— vioittaa (vika) — virvoittaa (virkeä). 

2) -a(a)-, -ä(ä) -loppuisiin verbivartaloihin palautuvat: 
aloittaa (aika-) — jaoittaa (jaka-) — karkoittaa (karkaa-) 

— kiilloittaa (kiiltä-) — osoittaa (osaa-) — peloittaa (pelkää-) 

— tavoittaa (tapaa-). 



— 62 — 

3) Eräät hämäräperäiset, yleisimmin i:llisinä esiintyvät 
johdannaiset sekä muutamat, jotka oikeimmiten kuuluvat 
4:nteen ryhmään, mutta jotka irttöminä tuskin ollenkaan 
esiintyvät : 

aivoitus (aiko-; vrt. 4) — armoittaa (armo; vrt. 4) — har- 
joittaa (vrt. harjaantua) — ilmoittaa (vrt. ilmaantua) — in- 
noitus (into; vrt 4) — kehoittaa (kehtaa?). 

4) -o-, -ö-loppuisista nomini- tai verbivartaloista lähteneet : 

ehdottaa (ehto) — hahmotella (hahmo) — helpottaa (help- 
po) — jonottaa, jonotus (jono) — keinotella (keino) — kirkot- 
taa (kirkko) — kiskottaa (kisko) — neuvotella (neuvo) — pa- 
kottaa (pakko) — piilottaa (piilo) — pujottaa (pujo-) — puu- 
kottaa (puukko) — raottaa (rako) — ruohottua (ruoho) — 
sierottua (siero) — sähköttää (sähkö) — unhottaa (unho) — 
verottaa (vero) — vuorotella (vuoro) y. m. 

Huom. : hierottaa — kammottaa — katsottaa — leivottaa 

— ripottaa — rokottaa — sakottaa — seisottaa — toivottaa — 
ulottaa — uskottaa, uskotella — valvottaa — vannottaa. Nä- 
mä tuskin milloinkaan esiintyvät i :llisinä. 

5) -oa-vartaloisiin verbeihin liittyvät: 

Erottaa (eroan) — hiottaa (hikoan) — janottaa (janoan) 

— kadottaa (katoan) — kirvottaa (kirpoan) — kohottaa (ko- 
hoan) — lahottaa (lahoan) — lihottaa (lihoan) — liottaa (li- 
koan) — pudottaa (putoan) — singottaa (sinkoan) — sirotel- 
la (siroaa) — upottaa (uppoan) — vajottaa (vajoan). 

6) Deskriptiiviverbit : 

ammottaa — haukotella — helottaa — kohottaa — hoilot- 
taa — huohottaa — häämöttää — jomottaa — kaakottaa — ke- 
kottaa — kellottaa — köllöttää — kotkottaa — kumottaa — 
kurkottaa — kurottaa — kuumottaa — kököttää — laapottaa 

— lekottaa — lekotella — loilottaa — loimottaa — lopottaa — 



— 53 — 

— lörjöttää — lörpötellä — maj ottaa — murjottaa — mököt- 
tää — pilkottaa — pirskottaa — porottaa — toitottaa — tui- 
jottaa — törröttää — töröttää — viipottaa — voivotella — vär- 
jöttää y. m. 

l:sessä, 2:sessa ja 3:nnessa kohdassa luetellut johdannai- 
set kirjoitettakoon i: liisinä, muut kaikki (4 — 6 — i:ttöminä. 



LAUSEOPPI. 



ERI LAUSELAJIT. PÄÄ- JA SIVULAUSEET. 

Kun lapsi opettelee puhumaan, hän antaa esineille vain ni- 
miä. Hän ei vielä kykene lausumaan havaitsemistaan esineistä 
sitä eikä tätä. Hänen aivoissaan ei vielä muodostu ajatuspro- 
sessia. Lapsi ei tee mitään päätelmiä. Mutta niin pian kuin 
ihminen muodostaa täydellisen ajatuksen, päätelmän, joka sa- 
noo, että jotain on tai ei ole, ja vielä lausuu sen ilmi, syntyy 
lause. 

Esim. Ihmiskunta kärsii. Lakkolaiset ovat lakkotaiste- 
lussa. Hevonen on eläin. 

Näissä edellä olevissa me lausumme ilmeisesti, että jotain 
on tai tapahtuu. Vrt. hevonen, poika, koira. Hevonen juok- 
see. Poika menee ulos. Koira haukkuu. Kaunis ilma, poutai- 
nen päivä, pimeä yö. Mitkä näistä ovat lauseita, mitkä eivät? 

Täydellinen ajatus on lause. 

Lause aloitetaan isolla kirjaimella ja sen loppuun pannaan 
välimerkki, tavallisesti piste.. (Missä muussa tapauksessa käy- 
tetään isoa alkukirjainta?) 

Aina eivät lauseet esiinny näin yksinkertaisina. Ne ovat 
usein yhdistettyinä ryhmäksi. Yhdistäjinä me käytämme si- 
desanoja eli konjunktsioneja. 

Kuten edellisestä osasta olet oppinut ovat sidesanat joko 
rinnastavia tai alistavia. 



— 55 — 

Jos rinnastava sidesana alkaa lauseen ja yhdistää sen toi- 
seen, sanotaan molempia rinnastetuiksi eli samanarvoisiksi. 

Alistavan konjunktsionin sekä myös relatiivipronominin 
(takakohtaisen asemosanan) alkama lause on alistettu lause. 
Esim. : 

Rinnastettuja. Alistettu. 

Mies. meni kaupunkiin ja Mies meni kaupunkiin, 

hänen poikansa palasi met- kun hänen poikansa palasi 
sästä. Minä menen, mutta metsästä. Hän sanoi, että 
palaan pian. hän palaa pian. Mies, joka 

tuolla tulee, on minun enti- 
nen opettajani. 

Esimerkissä — mies, joka tuolla tulee, on minun entinen 
opettajani — on kaksi osaa, joista toinen on toisen sisällä, 
joka sitä alistaa. 

Tuota alistavaa lausetta kutsutaan usein päälauseeksi ja 
alistettua lausetta sivulauseeksi. 

TEHTÄVÄ: Muodosta nyt itse viisi lausetta, joissa ei ole sidesa- 
noja; viisi lauseyhtymää, joissa rinnastava konjunktsioni sitoo kaksi 
tai useampia lauseita, samoin viisi sellaista, joissa sidesana on alis- 
tava. Kertaa tarkoin sidesanat ja huomaa, mitä siellä sanotaan pil- 
kusta. Pane piste lauseen loppuun. 

Kysymyslause on lause, joka sisältää kysymyksen. Suora 
kysymys esitetään päälauseessa. Esim. : Onko lakko julistet- 
tu? Joko nyt peräydytään ? Puhuja kysyi: "Vieläkö, toverit, 
jatketaan taistelua?" 

Alistetuksi sanotaan kysymyslausetta, joka on sivulause 
alkaen kysyvillä pronomineilla tai partikkeleilla. Esim. Isän- 
nöitsijä kysyi, oliko lakko julistettu. Työläiset kyselivät toi- 
siltaan, joko nyt peräydyttäisiin. Puhuja halusi tietää, vieläkö 
taistelua jatkataan. 

Huom. Alistetussa kysymyslauseessa ei sovi käyttää että- 
sanaa. Esim. Joukot vaativat selvitystä, että onko heitä pe- 



— 56 — 

tetty. Oikein: Joukot vaativat selvitystä siitä, onko heitä pe- 
tetty. Alistetussa kysymyksessä ei ole kysymysmerkkiä. 

Huomaa disjunktiivisessa (eroitusta ilmaisevassa) kysy- 
myslauseessa usein ilmenevä huono kielenkäyttö. Esim. Teh- 
tailija vaati heti vastausta, josko mennään työhön viipymättä 
tai jatketaanko lakkoa. Oikein: Tehtailija vaati heti vastaus- 
ta, mennäänkö työhön viipymättä tai jatketaanko lakkoa. 



VÄLIMERKKIEN KÄYTTÖ. 

Välimerkkien käyttöä varten annan vielä seuraavat oh- 
jeet : 

1) Pistettä käytetään, paitsi lauseen lopussa, myös lyhen- 
nyksissä sanan lopussa, Esim. (esimerkiksi) : a. p. (aamupäi- 
vällä), e. pp. (edellä puolenpäivän), i. p. (iltapäivällä, j. pp. 
(jälkeen puolenpäivän), t. k. (tässä kuussa), t. v. (tänä vuon- 
na), vv. (vuosina), v. k. (viime kuussa), n. k. (niin kutsuttu), 
n. s. (niin sanoakseni), s. o. (se on), kts. (katso), s. s. (sanalla 
sanoen), 1. (eli), maks. (maksettu), muist. (muistutus), m. m. 
(muun muassa), j. n. e. tai jne. (ja niin edespäin), y. m. tai ym. 
(ynnä muuta), y. m. s (ynnä muuta sellaista), oik. (oikeas- 
taan), s. s. o. (suomalainen sosialistiosasto), t. y. (työväenyh- 
distys), a. o. (ammattiosasto), sos. dem. (sosialidemokratinen). 
vrt. (vertaa), mk. (markkaa), p. (penni), mr. mister, herra), 
mrs. ("misis", rouva), maalisk. (maaliskuu), keskiv. (keski- 
viikkona) ; nimissä Fr. (Fredrik, Frank), Rob. (Robert) Geo. 
(George). 

Pilkkua käytetään: 

1) Konjunktsionien yhteydessä erottamaan samassa lause- 
jaksossa olevia lauseita toisistaan. 

2) Lauseessa oleva lisäselvitys erotetaan pilkulla. Esim. : 
Helsinki, Suomen pääkaupunki, on meren rannalla. 



— 57-— 

3) Erottamaan puhuttelu- ja huudahdussanaa. Esim.: Te 
jäätte, tohtori! Ohoh, jopa nyt jotakin! 

4) Relatiivilauseen alussa ja lopussa on pilkku, paitsi ai- 
van lyhyen. Esim. : Mies, joka tuolla tulee, on kunnon toveri. 
Ota mitä haluat ! Tulkoon kuka tahtoo. 

5) Sanat, jotka seuraavat toisiaan sarjassa, eroitetaan pil- 
kulla silloin, kun niiden välillä ei ole konjunktsionia. Esim. : 
Avuttomat miehet, vaimot ja lapset surmattiin. 

2. Puolipistettä käytetään erottamaan saman lausejakson 
suurempia osia. Esim. : Työväen-Opistossa opetetaan yhteis- 
kunnallisia tietoaineita ja englanninkieltä; sen ohella muitakin 
aineita. 

3) Kaksoispistettä käytetään: 

a) lainattujen sanojen edessä; 

b) luettelemaan ryhdyttäessä ; 

c) lyhennyksissä sanain sisällä; 

d) aika- ja rahamääräyksissä; 

e) numeron jälkeen päätteen seuratessa; 

f) jakolaskun merkkinä. 

Esim.: Marx kirjoittaa: ''Kaikkien maiden työläiset, yh- 
tykää ! ' ' — Työväen luokassa voimme huomata seuraavia ryh- 
miä: ammattilaiset, kaivosmiehet, tehdastyöläiset, maatyöläi- 
set, metsä työmiehet, kauppa- ja konttoriapulaiset, liikennetyö- 
läiset, merimiehet, henkisen työn proletariaatti y. m. — 5 :n 
viiden, 3 :n (kolmen; älä kirjoita 3:men), 5 :nnen (viidennen), 
5:s (viides), 12:nnen (kahdennentoista), p:nä (päivänä), n:o 
(numero), v:een (vuoteen). Mutta: hra (herra) rva (rouva), 
nti (neiti), klo (kello), tri (tohtori). — Smk. 2:35 (mutta: 
$1.50), klo 2:25 (Amerikassa 2.25). — 20 : 2 = 10 (kaksikym- 
mentä jaettuna kahdella on yhtä kuin kymmenen). 



— 58 — 

Kun kaksoispisteen jälkeen seuraa pitempi sitaatti (lai- 
naus), on se alettava isolla kirjaimella. 

4) Lainausmerkejä käytetään : 

a) jonkun sanoja sellaisenaan kerrattaessa; 

b) sanaa käyttäessä jossain oudossa (esim. ivallisessa) 
merkityksessä (vastaa silloin sanaa: muka). 

Esim.: "Auta itseäsi", -sanoo amerikalainen. — Sekin 
"edistysmielinen" oli lakkolaisia sortamassa. 

5. Ajatusviivaa käytetään : 

a) ajan, paikan ja lukujen erotusta merkitsemään; 

b) välihuomautuksissa; 

c) lauseen katketessa ; 

d) odottamattoman ajatuskäänteen seuratessa; 

e) aivan eriluonteisen lauseen tullessa samassa kappa- 
leessa ; 

f) vuorokeskustelussa, jokaisen uuden puheenvuoron edel- 
lä, rivin alussa ; tällöin ei käytetä lainausmerkkejä. 

Esim.: Lokak. — jouluk. (loka-, marras- ja joulukuu), Du- 
lut — Chicago (Duluthista Chicagoon), 1 — 5 (yhdestä viiteen), 
klo 8 a. p. — 5 i. p. (kello 8 :sta aamulla kello 5 :een iltapäivällä) . 
9 — 15 — 12 (syysk. 15 p. v. 1912). — Minä haluan muistuttaa 
kaikille — etupäässä lakkolaisille — että on vältettävä provo- 
katsionia. — Hän meni — (merkitsee : Hän meni sen tien). — 
Mies kääntyi rohkeana päin häiriöntekijää, joka oli — pieni 
hiiri. 

— Oletko kuullut? 

— Mitä sitten? 

— Viimeistä uutista taistelusta. 

— En, kerro pian ! 



— 59 — 

6. Sulkumerkkejä käytetään: 

a) toisintaselityksissä ; 

b) välihuomautuksissa (harvemmin) ; 

c) huudahdus- tai kysymysmerkin tai huudahdussanan 
ympärillä lauseen sisällä. 

Esim.: Laatusanat (adjektiivit) taipuvat... Idealistinen 
(aateperäinen) filosofia. Mestari kirosi ja noitui (oli muuten 
olevinaan uskovainen) ja lähti pois. Olisiko todella niin hy- 
vin (?!) käynyt. Pappi sanoi: "totuus (sic!) on minulle kul- 
taa kalliimpi". "Sic" tarkoittaa ivallista muistutusta "kas 
vaan". 

7. Yhdysviivaa käytetään: 

a) sanoja riviltä toiselle jaettaessa; 

b) yhdyssanoissa, milloin muuten voisi syntyä väärinlu- 
kemista tai -käsitystä; 

*c) yhdysnimissä ; 

d) merkittäessä sanojen kuuluvan johonkin edellä tai jä- 
lessä olevaan sanaan. 

Esim.: muis- kansalais- 

tini mukaan. kunto 

Kana-akka; suojus-aita; raha-asiat; aamu-uninen; sähkölennä- 
tin-virkamies ; mannermaa-ilma (huom. : me kirjoitamme mail- 
ina, emmekä maailma) ; Työväen-Opisto ; Pohjois-Amerika (mut- 
ta keski-Suomi, se kun ei ole vakiintunut nimi). Työväen osuus-, 
ammatti- ja sivistysyhdistyksiä vainotaan. Sekä heimopääl- 
likkö että -neuvosto valittiin kansankokouksessa. Huomaa: 
Tuomas piispa, Mississippi virta, mutta : Kalliovuoret, Korhos- 
parka. 



— 60 — 

8. Huutomerkkiä käytetään: 

a) huudahdusta, toivomista, käskemistä ja ihmettelyä il- 
maisevien lauseiden jälessä! 

b) kiihkosanojen jälessä, kun ne ovat yksin; 

. c) sulkumerkkien sisällä ilmaisemassa ihmettelyä, ivaa, 
huomautusta. 

Esim. : Kunpa niin kävisi ! Mene ulos ! Alas ! Eläköön ! 
"Ah, kuinka kaunis on illan kuu!" — Ahaa, vai sinä siellä 
oletkin! — Terästrustin johtaja piti sääliväisyydestä ( !) 
puheen. 

9. Kysymysmerkkiä käytetään: 

a) suoran kysymyksen jälessä; 

b) sulkumerkkien sisällä toisen lauseessa ilmaisemaan 
epäilystä, oudostelua. 

Esim.: Tuletko sinäkin? (Mutta: Hän kysyi, tuletko sinä- 
kin.) Marxilaisia ryhtyi Bebelkin (?) ankarasti arvostele- 
maan. (Tässä tahtoo tiedon julkaisija ilmoittaa epäilynsä • 
"tokkohan".) 

10. Heittomerkkiä käytetään: 

a) sanoja lyhennettäessä (runoissa) ; 

b) kahden samanlaisen, mutta eri tavuun kuuluvan vokaa- 
lin välissä ; 

c) vieraskielisten sanain vartaloa ja päätettä erottamaan. 
Esim.: Viel' elää isäin henki. (Mutta ei: Täst' kuljemm' 

kuoloo koht'). Vaa'an, tiu"ut, sa'an (runoudessa esiintyvä = 
sadan), Bordeaux 'n (lue bordoon), New York'issa, Cloquefn 
(lue: klokeen), Rousseau 'n (lue: russoon). 

11. Tähdellä *, ristillä f ja J, numeroilla ja kreikkalaisilla 
kirjaimilla merkitään sivun alareunaan tulevat muistutukset 
(nuotit). 

Esim.: Ja tapahtui Augustuksen*) aikana. 



pii ftpoman ensipiäinen keisari. 



— 61 — 

12. Muita merkkejä on & (kumppanimerkki), £ (engl. pun- 
ta, Ib (naula, pauna, A (eekkeri), % (prosentti), :|: laulusä- 
keen lopussa merkitsee, että se on toistettava, ff (paragrafi- 
merkki), § pykälämerkki), jp (pykälä- ja numeromerkki, käy- 
tetään yleisemmin kone- ja käsikirjoituksessa, harvoin paino- 
työssä), -f- (ynnä), = (yhtä kuin), [ — ] (sulkuha'at; käyte- 
tään sulkumerkkien sisällä olevan sanan tai lauseen eristämi- 
seksi), esim.: "kestämä ja päättymä (preesenssi [engl. kiel. 
present] ja imperfekti)." 

Kun haluaa kirjoituksessa painostaa jotain sanaa tai joita- 
kin sanoja, on vedettävä niiden alle joko pätkitetty tai yhte- 
näinen viiva ; painossa edellinen harvennetaan ja jäl- 
kimäinen ladotaan "lihavilla" (tummennetaan). Kursiivia 
(vinoa, italic) käytetään myös harventamisen sijasta tai kun 
jotakin tekstiä halutaan latoa erilaisella kirjasinlajilla eli stii- 
lillä. Tunnetuimmat stiilit ovat fraktuura (saksalainen) 
ja antikva ("latina"). 

Esim. : Hän väitti todellakin olevansa sosialisti. 
Vakaumukseni on, että niin täytyy tapahtua. 

Välimerkkien käyttöä voit tutkia seuraavasta sadusta: 

KETTU JA HARAKANPESÄ. 

Mukaelma kansansadusta. 

Oli harakanpesä puussa ja tuli kettu sen juurelle sanoen, että hän 
hakkaa sen puun tehdäkseen ruuhen. Harakka sanoi: "Älä hakkaa, 
hyvä mies! Minulla on täällä viisi poikasta ja ne kuolevat kaikki, jos 
puu kaatuu." 

"Voin tuon saastaakin", sanoi kettu, "jos annat yhden poikasista- 
si minulle." Hädissään harakka heitti poikasen. — Samalla tavalla 
kävi kettu vielä parina päivänä; uhkasi kaataa puun ja sai lunnaiksi 
aina harakanpojan. 

Sattuipa sitten varis harakalle vieraaksi. "Mitä taloon kuuluu?" 
kysyi hän. Harakka-emo kertoi nyt ketun käynneistä. Varis moitti- 
maan harakkaa, joka oli niin pöhkö, että antoi poikasiaan ketulle. 
"Millä se puuta kaataa, kun ei sillä ole kirvestäkään!" sanoi hän. 

Kun kettu taas tuli pesälle harakalta poikasia kiristämään, kysyi- 
kin tämä: "Mitä sinä suotta uhkailet, eihän sinulla ole kirvestäkään!" 



— 62 — 

LAUSEEN OSAT. 

Subjekti (alus), predikaatti (maine) ja predikaatin täyte. 

Lauseen pääosat ovat subjekti ja predikaatti. Subjekti 
on se sana, joka kyseessä olevassa lauseessa toimii. 

Predikaatti on aina verbi, ja se ilmaisee mitä subjekti eli 
lauseen alus tekee. 
Subjektina on 

1) substantiivi, esim. Työväki valveutuu. 

2) pronomini, esim. Hän ajattelee. Me taistelemme. 

3) substantiivisesi käytetty adjektiivi tai mikä muu sana 
tahansa. Esim. Köyhä kärsii. Neljä riittää. Kuin on kompa- 
ratiivin konjunktsioni. 

4) kokonainen lausekin. Ei ollut ihme, että sinä hävisit. 
Subjekti puuttuu. 

1) kun tekijä on ilmaistu verbin päätteellä. Tulittehan. 
Menin. 

Huom. Pronomini pannaan näkyviin, kun tahdotaan pai- 
nostaa vastakohtaa. Esim. Sinä saatat alistua, mutta en minä. 

2) verbin ollessa persoonattomassa muodossa. Siellä tais- 
teltiin. Aina työtä tehdään. 

3) kun verbillä on persoonaton merkitys. Sataa. Pyryt- 
tää. Tulee. 

4) yksikön kolmannessa persoonassa olevan verbin ohes- 
sa, kun subjekti on määräämätön. Sen kohta kuulee, mitä olet 
miehiäsi. Eipä luulisi sosialistin niin puhuvan. 

5) kun se on ymmärrettävissä edellisten lauseiden valossa. 
Kuuluvat aikoneen tulla tänne. — Kettu ja karhu astelevat; 
tullaan siitä tienhaaraan. 

Subjekti suomenkielessä on joko totaalinen, kokonaissub- 
jekti, joka on nominatiivissa, tai partsiaalinen osaissubjekti, 
joka on partitiivissa. Esim. Lakkolaiset menivät töihin. Lak- 



— 63 — 

kolaisia meni töihin. Kahvi on pöydässä. Kahvia on pöydällä. 
Lunta sataa. 

Subjekti on totaalinen, kun on puhe sen koko alasta tai 
sen määrätystä osasta ja partsiaalinen, kun on puheena vain 
osa, epämääräinen osa varsinkin. Esim. Heinä kasvaa hyvin 
(talon, pitäjän jne. heinä). Heinää (yleensä) tulee runsaasti. 
Rikkurit lähtivät pois. Rikkureita lähti pois. 

Jos predikaattina on intransitiiviverbi (kts. verbit), joka 
merkitsee asemaa tai liikettä, on subjekti partsiaalinen, samoin 
kielteisen lauseen subjekti kun predikaattina on olla, näkyä, 
kuulua. Esim. Tässä kaupungissa ei ole kirkkoa. Puhujaa ei 
näy eikä kuulu. Työttömiä seisoo kaivosaukoilla aamuisin. 
Puhujaa ei näy tulevan. 

Predikaatti noudattaa nominatiivissa olevan subjektin lu- 
kua ja persoonaa. Minä ajattelen. Sinä päätät. Me vaadim- 
me. Työläiset saavuttivat tarkoituksensa. Ei siis : Me ollaan, 
eikä : Miehet meni. 

Predikaatti on monikossa, jos on useampia nominatiivisub- 
jekteja. Jos ne ovat eri persoonaa, voittaa ensimäinen toisen 
ja kolmannen, toinen taasen kolmannen. Esim. Kapitalistit 
ja työläiset joutuivat taisteluun. Sinä ja minä voitamme kyllä 
yhdessä. Te ja nuo muukalaiset tulette kyllä toimeen. 

Poikkeuksia runo- ja puhekielessä: "Ei ole ajat niinkuin 
oli ennen." Poissa on rauha ja viihtymys. Myös: Pojalla on 
vaaleat hiukset. 

Kardinaalilaskusanan predikaatti on yksikössä. Esim. 
Sata miestä tuli tänne. Viisikymmentä kaksi poikaa tuli 
opistolle. Mutta myös: Kymmenen miestä, jotka siellä silloin 
olivat, muodostivat union. 

Osaissubjektin predikaatti on yksikön kolmannessa persoo- 
nassa. Esim. Rikkureita on tulossa. Poliiseja liikkuu joukot- 
tain. 

TEHTÄVÄ. Hae subjektit ja predikaatit. Vedä yksi viiva jokai- 
sen subjektin ja kaksi viivaa jokaisen predikaatin alle. 



— 64 — 

Englannin hallituksen vaino hinduja kohtaan ei ole rajoittunut 
siihen, mitä he saavat kokea omassa maassaan. Se jatkuu vielä tällä- 
kin mantereella. Useat englantilaista imperialismia vastaan taistele- 
vat hindut ovat joutuneet etsimään turvaa itselleen täällä maassa ja 
vieläpä täältä käsin innokkaasti toimivat Indian vapauttamiseksi Eng- 
lannin holhouksesta. Tällä kertaa on Californian valtiossa kuusi hin- 
dua vangittuna ja aikomus on lähettää heidät takaisin Indiaan, jossa 
heitä varmasti odottaa kuolema englantilaisten virkailijoiden toimeen- 
panemana. Oikeusjuttua heitä vastaan käydään ja Englannin halli- 
tuksen sanotaan jo kuluttaneen $2,500,000 yksistään San Franciscon 
jutussa saadakseen vangitut hindut tuomituksi. Todistajia syytettyjä 
vastaan vartioituina on kuletettu Indiasta, Kiinasta, Siamista ja Jaa- 
vasta. Useimmat näistä todistajista ovat ostaneet vapautensa tai elä- 
mänsä sillä hinnalla, että todistavat syytettyjä vastaan. Vankka brit- 
tiläinen salapoliisivoima George Denhamin johdolla tuotiin Indiasta 
tänne avustamaan englantilaisia oikeudessa syytettyjä hinduja vastaan. 
Denham on vieläkin tässä maassa johtamassa urkkijatointaan, jonka 
seurauksena luultavasti useita toisiakin hinduja tullaan vangitsemaan. 

Koetappa nyt ratkaista edellisen nojalla mitkä muodot 
seuraavassa ovat oikein, mitkä väärin. 

Entiset ajat (on — ovat) ohi. 

Kuinka tärkeitä ne (olisikaan — olisivatkaan) meille ! 

Aamulla (tuli — tulivat) miehet. 

Hän tahtoi, että naapurit (näkisi — näkisivät) sen. 

Myös elinehdot ja työtapa (olisi helpompi — olisivat hel- 
pommat) . 

Sitä eivät voineet hyväksyä miehet (eikä — eivätkä) 
naiset. 

PREDIKAATINTÄYTE. 

Predikaatintäyte on substantiivi tai adjektiivi, joka yhdes- 
sä olla, tulla, jäädä tai pysyä verbien kanssa muodostaa predi- 
kaatin. Esim. Opisto on tarpeellinen. Pakkanen tuli kova. 
Muisto jäi kaunis. Sopu pysyi hyvä. Suhde pysyi hyvänä. 
Hän tuli puhujaksi. 

Predikaatintäyte on joko totaalinen — kun sillä ilmaistu 
käsite on kokonaan kuuluva subjektille — tai partsiaalinen, 



— 65 — 

kun sillä ilmaistaan aluetta, piiriä, lajia tai ominaisuutta. Esim. 
Omena on makea. Omenamuhennus on hyvää. Smithville on 
Duluthin kaupunkia. Presidentti on vanhaa amerikalaista su- 
kua. Hän on tunnetuimpia politiikkoja. Nuoret ovat innok- 
kaita. Riistettyjen elämä on kurjaa. 

Predikaatintäytteenä on myös omistusta ilmaiseva genetii- 
vi. Esim. Tämä laitos on työväen. 

Objekti eli kohde on määräys, joka liitetään transitiiviver- 
biin ilmaisemaan sitä, jota verbillä ilmaistu tekeminen kohtaa. 

Transitiivisiksi (kohteellisiksi) nimitetään verbejä, jotka 
tekemistä ilmaisten voivat saada objektin. Intransitiiviverbejä 
(kohteettomia), jotka ilmaisevat olemista tai tilaa, ei voida 
määrätä objektilla. 

Objektina on: 

1) substantiivi tai substantiivisesta käytetty nomini. Esim. 
Kapitalisti riistää työläisiä. Työväki kukistaa kapitalismin. 
Järjestyneet johtavat järjestymättömiä. Sotaväki voitti lak- 
kolaiset. 

2) Infinitiivi. Me haluamme opiskella. Työväki tietää 
voittavansa. Hänen pitää lähtemän. 

3) kokonainen lause. Industrialistit tietävät, että kapita- 
lismin täytyy kukistua. Minä sanon, mitä tarkoitan. 

Objekti on myös totaalinen, jonka sija on akkusatiivi, tai 
partsiaalinen, jonka sija on partitiivi. Esim. Lue läksy. Olen 
lukenut läksyn. En voi oppia läksyä. 

Objekti on nominatiivin kaltaisessa akkusatiivissa, kun se 
kuuluu 

1) imperatiivin ensi tai toiseen persoonaan. Lähetä kir- 
joitus minulle! Taistelkaamme voitto työväelle! Voittakaa 
vihollinen ! 

2) passiiviin (persoonattomaan muotoon). Taistelu hävit- 
tiin. Lakko voitettiin. Päämäärä saavutettaisiin, jos koko 
työväki saataisiin hereille. 



3) infinitiiviin, joka on persoonattoman predikaatin sub- 
jektina. Teidän täytyy kärsiä rangaistus. Meidän tulee nous- 
ta auttamaan tovereittemme taistelu voittoon. Sosialistien on 
lausuminen totuus mailmalle. 

4) infinitiiviin, joka riippuu imperatiivin 1 tai 2 persoo- 
nassa tai passiivissa olevasta predikaatista. Esim. Käskekää 
edustajanne kertoa totuus. Antakaamme hänelle tilaisuus lu- 
kea esitys loppuun. Pakota se urkkija tunnustamaan asia. 
Taattiinhan meille puhevapaus. Määrättiinkö sinut tekemään 
tämä työ ? 

Virheellisiä muotoja ovat: Johtokunta sai tehtäväkseen 
antaa lausunto tästä asiasta. Sen tarinan pitää kertoa. Sen 
sinun on tiedettävä. 

Objekti on totaalinen, jos verbin vaikutus kohtaa objektin 
koko alaa, mutta partsiaalinen, jos vain osaa siitä. Esim. Talon- 
poika niittää heinää. Eilen niitettiin heinät (s. o. talon kaikki 
heinät). 

Jos lause on kielteinen, tai epäilystä ilmaiseva, on objekti 
partsiaalinen. Esim. : Ei tuota työtä kukaan tee. Me emme 
voita niitä. Tokko saavutamme tarkoitustamme. 

Partsiaalinen on objekti vielä, jos teko on parhaillaan kes- 
tävä tai päättymätön. Esim. Mies kaivaa kaivoa jo toista 
vuotta. Mutta: Hän kaivoi kaivon kuudessa kuukaudessa. 
Kauanpa sinä sitä valmistelet. 

TEHTÄVÄ: Valitse seuraavista oikea muoto, tee itsellesi edelli- 
sen nojalla selväksi, niiksi toinen muoto on väärä. 

Sopimus pakoitti (työläisten — työläiset) valitsemaan edustajan. 

(Siirtokuntien — siirtokunnat) velvoitettiin maksamaan veroa 
Englannille.. 

Kokous päätti korjauttaa (haalin — haali). 

Puolalaiset katsoivat ensimäiseksi velvollisuudekseen julistaa (so- 
ta — sodan) Venäjää vastaan. 

Hän sai luvan laskea (kaapeli — kaapelin). 

Hän >yysi Mattia lähettämään (Jussi — Jussin) kaupunkiin osta- 
maan (hevonen — hevosen). 

Käskin muukalaisen tuoda (kirveen — kirves) mukanaan. 

Isä oi voinut estää (pojan — poikaa) yhtymästä armeijaan. 



— 67 — 

TEHTÄVÄ: Hae seuraavasta subjektit, predikaatit ja objektit. 
Vedä yksi viiva subjektin, kaksi viivaa predikaatin ja risti objektin alle. 

Englannin maailman valloittajien riisto ei lakkaa Indiassa, ennen- 
kuin Englannin työväenluokka kukistaa nykyisen imperialistien vallan. 
Kaikkien maiden imperialistiset pyrkimykset lakkaavat vasta silloin, 
kun koko maailman työväenluokka nousee yhdistetyin voimin koko 
maailman imperialisteja vastaan sekä lopettaa heidän hirvittävät riis- 
totoimenpiteensä emä- sekä alusmaissa. Työväenluokka kaikissa mais- 
sa parhaillaan varustautuu tähän tehtävään. 

APPOSITSIONI 

Appositsioni on määräys, joka liitetään verbiin ja substan- 
tiiviin yhteisesti ja edustaa sivulausetta. Sen sija on essiivi. 
Appositsionina on 

1) Substantiivi: Jo poikana näin hänet taistelussa. So- 
sialistina on minun täytettävä velvollisuuteni. 

2) Adjektiivi: Vanhanakin on hän innokas. Varattomi- 
nakin työläiset tukevat toistensa taistelua. 

Appositsioni ilmaisee joko olosuhteita tai tekemisen syytä, 
ehtoa: Kevytmielisenä joutui hän moniin seikkailuihin. Sosia- 
listina en voi muuten menetellä. 

Huomattakoon tämän yhteydessä: Minervan kerrotaan 
syntyneen kypäri päässä. Ei kukaan tanssi painot jaloissa. 
Seisovat vain kädet lanteilla. Kuoli kupo syliin. 

ADVERBIAALI JA ATRIBUUTTI. 

Adverbiaaleiksi (seikkamääräyksiksi) nimitetään syytä, 
keinoa, tapaa, aikaa, paikkaa, suhdetta, suuntaa yms. seikkoja 
ilmaisevia verbien sekä adjektiivien ja adverbien määräyksiä. 

Adverbiaalina voi olla: 

1) Adverbi: Kaivosmies loukkaantui pahasti. Leipää on 
väliin niukalti. Työ on hyvin hyvä. Hän puhuu kovin huonosti. 

2) Substantiivi eri sijoissa: Amerikan sosialistipuolue on 
kahdentoista vuoden ikäinen. Ei usko ole tiedon veroinen. 
Lakkolaiset taistelivat vuoden. Kestäkää kuukausi vielä. Vii- 



— 68 — 

meistä kertaa me tätä yritämme. Päätös lykättiin toistaiseksi. 
Toiminnassa tottumusta tulee. Työläiset lähtivät tehtaasta. He 
menivät lakkoon. Järjellä johdetaan. Kumouksellisilta riis- 
tettiin vapaus. Dynamiittimiehille kävi huonosti. He taisteli- 
vat miekoin, keihäineenkin. Ei taidotta taisteluun. 

3) Substantiivi pre- ja postpositsionin kanssa: Parlament- 
taarisesti toimitaan edustajain kautta. Olen yhtä mieltä edel- 
listen puhujain kanssa. Läpi metsän. Vuorten yli. 

4) Infinitiivi: Olimme luentoa kuulemassa. Laulaen me- 
nivät marttyyrit kuolemaan. 

5) Adjektiivi predikatiivi-adverbiaalina paikallissijoissa: 
Haali on nyt kylmänä. Toverimme on valittu luottamusmie- 
heksi. Taistelu tuntuu viehättävältä. 

Datiivi-adverbiaaliksi nimitetään illatiivissa olevaa sanaa, 
joka ilmaisee, kenelle jotain tapahtuu : Lakkolaisille annettiin 
myönnytyksiä. Onko siitä hyötyä työväenluokalle? 

Atribuutiksi (lisäksi) nimitetään määräystä, joka välittö- 
mästi liittyy substantiiviin. Sellaisena tavataan : 

1) Adjektiivi, pronomini, laskusana, partisiippi, joka on 
samassa luvussa ja sijassa kuin pääsana ; adjektiivi-atribuutti : 
Tämä innokas opiskelija on pian oppinut ja taitava kirjoittelija. 

Huom. Muutamat adjektiivit (raukka, raiska, rukka, par- 
ka, paha, vainaja, kulta) liittyvät substantiiviin, niin että tä- 
mä käy niiden edellä taipumattomana. Poika paralla ei ollut 
leipää. Tämän toin äiti kullalleni. 

Näihin sanoihin liittyvät -nen-loppuiset sanat -s-loppuisi- 
na: Laurikais-vainaja oli aika veitikka. Paholais-parka on 
joutunut viralta pois. 

2) Substantiivi, joka on samassa sijassa kuin pääsana tai 
taipumattomana. 

a) Erisnimen substantiivi-atribuutti, jolla on itsellään 
atribuutti, suffiksi tai sivulause, on pääsanan edessä tai jäles- 
sä taipuen samassa sijassa: Washiii£ton, Yhdysvaltain pää- 
kaupunki, on Potomac virran varrella. Abraham Lincolnin, 



— 69 — 

Amerikan mainion presidentin, lauselmat ovat sattuvia. So- 
sialistien kongressimiesehdokkaalta, Londonilta, varastettiin 
ääniä. Kuuluisimman sosialistin Karl Marxin tunnetuinta 
teosta "Pääomaa" luetaan kaikkialla mailmassa. 

Huom. Pääsana voi myös olla yleisnimi. Tässä maassa, 
teollisuuden kuulussa pääpaikassa, on paljon opittavaa. 

Kun ulkoinen tai yleinen paikallissija ilmoittaa samaa kuin 
sisäinen, voi niiden atribuutti olla sisäisessä paikallissijassa: 
Matkustin suureen sahakaupunkiin Cloqueflle (klokeelle). 
Hän palveli Joentakana, kulmakunnan huonoina ineisimmassa 
talossa. 

b) Erisnimi on taipumattomana määräämänsä yleisnimen 
edessä, jos tällä ei ole erikoismääräyksiä. Briand petturin ei 
onnistunut johtaa harhaan työväkeä. Julianus "luopion" hal- 
litessa yritettiin palauttaa pakanuutta Rooman valtakuntaan. 
Cascade vuoriston takana on äärimmäinen Länsi. Kun nimiä 
on peräkkäin, taipuu vain viimeinen : William Howard Taftin 
hallitus loppui nolosti. Kalle Aleksanterin matka kävi muualle. 

Huom. Tunnetko sabotage-sanan alkumerkityksen f Val- 
tiokäsitteeseen nähden on olemassa eriäviä mielipiteitä. — 
Kustaa toisen Adolfin tyttären, Kristiina kuningattaren, ai- 
kana saivat aateliset paljon maita. — Englannin kuninkaasta 
Edwardista kerrotaan paljon juttuja. Edward kuningas oli 
tuhlari ja elostelija. 

Tämä sääntö koskee myös luonnon paikkoja, mutta muut 
paikannimet ovat genetiivissä : 

Mississippi virran tulvat ovat tuhoisat. Chicagon kaupun- 
ki kasvaa yhä. 

3) Substantiivi, joka on genetiivissä, väliin muussakin si- 
jassa. Atributiivi esim. : Kansan viha kuohahti. Osa työväes- 
töä on vanhoillisella kannalla. Paikallissijoilla ei pidä määrä- 
tä substantiivia, esim. : Työväen-Opisto Smith villessä. Pitää ol- 
la: Smith villessä oleva Työväen-Opisto, tai: Smithvillen Työ- 
väen-Opisto. Ei: Butte, Montanassa, vaan: Montanassa sijait- 
seva tai Montanan Butte. 



— 70 — 

TEHTÄVÄ: Vedä viiva jokaisen adverbiaalin ja risti jokaisen 
atribuutin alle. 

Silloin, kun presidentti Wilson julkaisi nuo kuuluisat neljätoista 
rauhan ehtoa, selittivät kapitalismia edustavat sanomalehdet, että 
kaikkien maiden kansoille annetaan vapaa määräämisvalta, miten he 
haluavat itseänsä hallita. Siilien joukkoon kuului myös Elsas Lothr- 
ing. Mutta kun lopullisesti tuli kysymys ratkaistavaksi, olivat nuo 
kauniit lupaukset kokonaan unohtuneet. Elsas Lothringissa ei ollut 
mitään rauhattomuutta, eikä sen asukkaat olleet "kehittymättömiä", 
etteivät he olisi voineet itse määrätä hallitusmuotoaan, kuten aikai- 
semmin oli luvattu. Mutta oli olemassa vieläkin eräs seikka, jota ka- 
pitalistit eivät halua myöntää, minkätähden Elsas Lothring- ei kyennyt 
hallitsemaan itseään. Syy oli siinä, että Ranskan kapitalistit halusivat 
kuuluisat Elsas Lothringin mineraalialueet saalistusmaikseen. 

Nyt kun olemme tutustuneet lauseenosiin yksitellen, ryh- 
dymme hakemaan niitä mutkikkaammista lauseista. Tässä esi- 
tän ensin lauseenosien yleiskaavan : 

Adverbiaali (5) atribuutti (7) 

I predikaattitäyte (4) 
I atribuutti (7) 

Subjekti (1) predikaatti (2) objekti (3) adverbiaah ( 5 ) 

. ., . . ,-. ) atribuutti (7) 

Appositsioni 6) I adverbiaali (5) 

Atribuutti (7) \ .. • ; ,L 

Adverbiaali (5) ^ appositsioni (6) 

Atributiivi (8) voi olla kaikkialla, missä a tribuuttikin. .Tä- 
mä "kaava tarkoittaa, että keskirivillä olevat lauseenosat sub- 
jekti, predikaatti ja objekti ovat lauseen pääosat- Kuten näet, 
voi subjekti saada määräyksikseen atribuutteja ja nänni ad- 
verbiaaleja. Ne ovat merkityt kaavassa sen yläpuolelle. Sitten 
se voi vielä saada appositsioninkin yksin tai atribuutin, vieläpä 
adverbiaalinkin lähemmin määräämänä, mutta on appositsioni 
lisäyksineen samassa myös predikaatin (verbin) määräys. 
Predikaatti voi sitäpaitsi saada määräyksekseen predikaatin- 
täytteen yksin tai sitä tarvitsevine lisämääräyksineen ja ob- 
jektia voi tarkistaa atribuuteilla yksin tai adverbiaalien lisää- 
minä, vieläpä appositsionillakin. 



— 71 — 

Esimerkkejä : 

Nopeasti (5) kehittyvä (7), uusaikaisen (7) teollisuuden 
(8) palveluksessa (5) oleva (7) työväki (1) on (2) se luokka 
(4), joka (1) taloudellisesti (5) tärkeänä (7) luokkana (6) 
on (2) valmistunut (2) kukistamaan (5) kapitalismin (3) itse 
(7) tuotantoon nähden (5) saavuttamansa (7) merkityksen (8) 
perusteella (5) ja yleisen (7) järjestymisensä (8) voimalla (5). 

Vähitellen tapahtuva taloudellisen kehityksen muutos uu- 
distaa miltei huomaamattomasti vaikuttavana voimana ihmis- 
ten kesken vallitsevat yhteiskunnalliset suhteet synnyttäen si- 
ten uusia luokkataistelulta, jotka ilmenevät taloudellisella, val- 
tiolisella, tiedollisella, uskonollisella, taiteellisella ja yleensä 
kaikilla inhimillisen elämän aloilla, sekä kärjistyvät vihdoin 
mullistavaksi vallankumoukseksi. 

Karl Marx, "Pääoman" kuuluisa tekijä, eli mailman suu- 
rimmassa ja rikkaimmassa kaupungissa, Lontoossa, useita 
kymmeniä vuosia melkein tuntemattomana, aika ajottain suu- 
ressa puutteessakin, tehden havaintojaan nykyisen kirotun riis- 
tojärjestelmän syistä ja seurauksista ja kirjoittaen suurta teos- 
taan muun vähän paremmin leipää tuottavan työnsä lomassa. 

Kirjoita nyt jokainen näiden lauseiden sana paperille kukin eri 
riville ja viereen selitys, jossa koetat osottaa, mihin sanaluokkaan se 
kuuluu, mikä muoto ja mikä lauseenosa se on. Teet sen tähän tapaan: 

Nopeasti, adverbi. 

Kehittyvä, verbi (teonsana), aktiivin ensimäinen partisiippi, yksi- 
kön nominatiivi (nimentö), j. n. e. 

Karl Marx, nomini, substantiivi (nimisana, propri (erisnimi), no- 
minatiivi (nimentö), 1. "pääoman", nomini, substantiivi, propri, ge- 
netiivi (omanto), 8. 

Kuuluisa, adjektiivi (laatusana), nominatiivi, 7. 

Eli, verbi (elää), aktiivin indikatiivin imperfekti, yksikön kolmas 
persoona. 

Sitten kirjoitat itse lauseita ja laadit niiden sanoista luettelon, jos- 
sa yllä esitetyllä tavalla selostat, mikä sanaluokka, muoto ja lauseen- 
osa. 

Lauseita voit kirjoittaa niin paljon kuin haluat. Sanojen taivutus- 
muodot löydät kirjan alkuosasta. 



INFINITIIVIN KÄYTTÖ. 

Infinitiivin käyttö. Verbin neljä infinitiiviä (kts. verbien 
taivutusta) . 

I :n infinitiivin lyhempää muotoa (joka samalla on verbin 
perusmuoto) käytetään: 

a) Verbin infiniittimuodon ohella ilmoittamaan tekemisen 
tarkoitusta. Esim. Eikö teillä enää ole valtteja esille lyödä? 
Hän heitti lastut virran viedä, virran viedä, tuulen tuoda. 
Lakkolaisten ruokalassa jaettiin omenat lasten syödä. Huom. 
Tämän I :n infinitiivin asemesta voi olla I passiivin partisiipin 
olento tai tulento — lyötävänä, — vietäväksi, — tuotavaksi, — 
syötäviksi. 

b) Predikaatintäytteenä tai adverbiaalina olevan adjektii- 
vin määräyksenä; persoona on omannossa. Tämä tehtävä on 
helppo suorittaa. Tätä on työläisen mahdoton sietää. Halli- 
tuksen on vaikea selviytyä pulasta. Kaivosonnettomuus oli 
hirveä nähdä. 

c) Substantiivin atribuuttina. Esim. Herran on aika 
lähteä. Lakkolaisilla on oikeus kokoontua. Minulla on järjes- 
tön puolesta lupa puhua. Hänelle ei anneta mahdollisuutta 
Me saimme hyvän tilaisuuden paljastaa petturin. 

d) Subjektiivina, predikaatti on tavallisesti edellä. Tais- 
telussa pitää olla järjestys (olla subj., järjestys predik. täyte). 
Täytyy opastaa vieras talolle (opastaa subj.). Parempi on 
taistellen kaatua, kuin orjana kitua. Työväen on tapana vaa- 
tia. Rehellistä miestä inhottaa nähdä kieräilijää (nähdä on 
subj.). 

e) Objektina. Esim. Voitko vastata syytökseen? I Iän 
ei anna palvelijan levähtää. Katson paremmaksi poistua. 

f) Kuvailemaan verbiä tarkemmin. Mies käydä nilkuttaa. 
Susi juosta jolkuttaa. Vanhus elää retuuttelee. 

g) Olia-verbin edellä ilmaisemassa jo lähellä ollutta teke- 
mistä. Olin jo tehdä tyhmyyden. Lakkolaiset olivat ,10 luo- 
pua taistelusta. 



— 73 — 

h) Apuverbiä "alkaa" käytettäessä. Esim. He alkoivat 
tehdä työtä käskettyä (eikä, kuten sangen usein kirjoitetaan: 
he alkoivat tekemään työtä käskettyä). Aloimme suorittaa 
tehtäväämme. Huom. : Ryhdyimme suoritamaan tehtäväämme. 

II infinitiiviä käytetään : 

a) inessiivissä ilmaisemassa samanaikaista tekoa. Esim. 
Työväen noustessa taisteluun vapisevat maan mahtavat. Kuul- 
lessa tuollaisia väitteitä raivostuu rehellinen mies. Juuri vaaliin 
mentäessä tekivät porvarilliset viimeisen yrityksensä. (Vastaa 
aikalausetta : Kun työväki nousee jne.) 

b) instruktiivissa ilmaisemaan keinoa, tapaa. Taistellen 
voitetaan. Vasta tutkien pääsemme perille kapitalismin koko 
kataluudesta. 

III infinitiiviä käytetään : 

a) inessiivissä ilmaisemaan tekoa, jota ollaan toimittamas- 
sa. Esim. Komitea oli asioita selvittämässä. Kävin oikeudes- 
sa vastaamassa syytökseen. Oltiin juuri pääsemässä sivu, kun 
tuli tieto petoksesta. 

b) elatiivissa ilmoittamaan tekoa, joka tulee estetyksi tai 
josta kieltäydytään tai pidätetään. He lakkasivat väittämäs- 
tä. Kapinalliset kieltäytyivät antautumasta. Ei voitu estää 
lakkolaisia kokoontumasta. Huomaa vielä : Löysin hänet veh- 
keilemästä. 

c) illatiivissa ilmoittamaan tekoa, jota ryhdytään tai kye- 
tään suorittamaan. Esim. Lakkokomitea meni isännistölle il- 
moittamaan, että lakkolaiset suostuvat antautumaan. Tuo poi- 
ka on hyvä puhumaan. 

d) adessiivissa ilmoittamaan keinoa tai tapaa; myös lä- 
hellä ollutta tekoa. Esim. Taistelemalla opitaan voittamaan. 

e) abessiivissa ilmoittamaan tekoa, jota ilman voidaan pää- 
tehtävä suorittaa. Esim. Lupaa kysymättä lähtivät työläiset 
Vappuna liikkeelle. Tuomio on vielä julistamatta. 

f) instruktiivissa ilmaisemaan täytymystä. Esim. Työ- 
väen pitää jo oppiman, että ei ole kompromiseerattava. 



— 74 — 

III infinitiivin nominalimuotoa käytetään partisiipin ase- 
masta. Esim. Tämä kirjoitus on vastustajan laatima. 

IV infinitiiviä käytetään: 

a) nominatiivissa ilmaisemaan täytymystä. Esm. Oppi- 
laiden on oppiminen. 

b) partitiivissa kieltoa tai epäilystä tai keskeytystä ilmaise- 
massa. Esim.: Ei sinne ole menemistä. Olemme yrittämistäm- 
me yrittäneet. Onkohan nyt yrittämistä. 

Laadi nyt lausejaksoja, joissa on kutakin (I a, b, g, jne.) 
kohtaa valaisevia lauseita. 

PARTIISIIPPIÄ KÄYTETÄÄN: 

I Adjektiivisesti. 

1) adjektiiviatribuuttina ja noudattaa se silloin pääsanan 
sijaa ja lukua. Esim. Rappeutuvan pikkuporvariston mail- 
mankatsomus ei voi enää kelvata luokkakatsomukseen herän- 
neelle työväenluokalle. Työtätekevälle kansalle kuuluvat tuo- 
tetut rikkaudet. 

Passiivin I partisiippi ilmoittaa tarpeellisuutta, välttämät- 
tömyyttä tai sopivaisuutta. Halveksuttava lakonrikkuri. 
Kuultava puhuja. Nähtävä merkillisyys. Meidän on nyt näy- 
tettävä voimamme. 

2) apuverbin kanssa verbin yhdistettyjä aikamuotoja 
muodostamassa. Esim. Olen ahkeroinut. He olivat voittaneet. 
Olkoon päätetty. 

3) Predikaatin täytteenä. Esim.: Työväki ei ole enää pap- 
pien narrattavaa. Mistä nämä otteet ovat lainattuja? Te olette 
kutsutut. 

4) Predikaatin adverbiaalina merkitsemään: 

a) teeskenneltyä tai luuloteltua tekemistä. Esim. Tuo 
tukkipomo on olevinaan sivistynyt. Hän oli näkevinään va- 
koojan. 

b) tekemisen alaisuutta. Esim. Syytetyt ovat tutkittavi- 
na. Menette sinne tuomittaviksi. 



— 75 — 

c) satunnaista tai loppuun saatettua tekemistä. Esim. 
Hän tuli löytäneeksi salaisuuden. Tuskin sai puhuja aletuksi, 
kun poliisi vangitsi hänet. En saanut heti nukutuksi. 

d) appositsionina. Esim. Kovia kokeneina meidän olisi 
jo opittava jotain. Voitettuina täytyi lakkolaisten alistua. 

II Substantiivisesta : Esim. Kyllä etsivä löytää. On tai- 
tava takomassa. Oppinut osaa. Luottamuksen pettäneellä ei 
ole tovereita. 

Huomaa partisiippi järjestelmät, jotka ovat lyhennettyjä 
sivulauseita. Esim. Luulimme jo voittavamme (että voittai- 
simme). Suomalaisia olen kuullut kiitettävän. (Olen kuullut, 
kuinka suomalaisia kiitetään.) Sosialistien kerrottiin voitta- 
neen. Vakuutettiin työnantajan väistyvän. Näimme lakko- 
laisia ammuttavan. Kuulimme vankeja kidutettavan. Trus- 
tin johtaja myönsi heillä olevan monopolin. Porvarisedustajain 
tiedettiin ottavan laHjuksia. 

Tee itse tällaisia lauseita. 

AINEKIRJOITUSOHJEITA. 

Tässä yhteydessä me lähdemme opettelemaan ainekirjoi- 
tusta. 

Lauseiden yhtenäistä kokoomusta me kieliopillisesti nimi- 
tämme ainekirjoitukseksi. Sen pitää olla eheä ja kokonainen. 
Siinä pitää antaa toiselle riittävän täydellinen selostus otsak- 
keessa luvatusta aineesta. Kun sinä nyt siis rupeat kirjoitta- 
maan minulle, niin otaksut, että ne asiat, joita kerrot, ovat mi- 
nulle oudot. Tiedät kuitenkin, että tunnen tavalliset suomen- 
kieliset sanat. Jos käytät nimitystä, jonka epäilet olevan mi- 
nulle oudon, täytyy sinun se selittää. En esim. voi tuntea joka 
ammattialalla käytettyjä työkaluja, niistä ei siis saa puhua 
kuin tunnetusta asiasta. 

Muista alkaa aina lause isolla kirjaimella. Puhekielessä 
olet tottunut käyttämään mutkikkaita lauseita, mutta kirjoi- 
tusta kirjoitettaessa on paras käyttää yksinkertaista kieltä. 



— 76 — 

TEHTÄVÄ: Esitä itsesi minulle. Haluaisin tietää kuka olet. 
Kerro itsestäsi lyhyesti sellaista, minkä arvelisit olevan minulle mie- 
lenkiintoista: nimi. syntymäaika ja -paikka, missä oleskellut, mitä töi- 
tä tehnyt j. n. e. 

Kirjoita vähintäin tällainen paperiliuska täyteen. Kirjoita pitkin 
rivejä. Älä kirjoita kovin taajaan, sillä minun ehkä täytyy kirjoittaa 
väliin korjauksia. Koeta kirjoittaa joka kirjain selvästi. Älä kirjoi- 
ta sanoja kiinni toisiinsa. Jätä paperille puhdas reunus vasemmalle 
puolelle. Kirjoita rivit täyteen. Jos sana ei mahdu riville, on se 
jaettava tavujen mukaan. Älä tunge kirjaimia koko'on rivin lopussa 
saadaksesi sana mahtumaan. Jos olet epävarma, miten sana jae- 
taan, on sitä suurempi syy yrittää. Virheitä tekemällä opit niitä vält- 
tämään. Älä kuitenkaan tee samaa virhettä uudelleen. Tutki sitä 
varten korjaukset huolellisesti. 

Jos muutenkin haluat olla huolellinen heti alusta, niin et lähetä 
minulle ensi paperia, johon olet jotakin kirjoittanut. Pidä se omana 
harjoitelmanasi. Lue se tarkoin lävitse ja mieti, vastaako se sitä, mitä 
haluat sanoa. Huomaat ehkä, että voisit sen asian sanoa paremmin- 
kin. Kirjoita silloin uudelleen. Ja kun olet itse tyytyväinen, lähetä 
minulle. Minä sanon sitten, mitä siitä ajattelen. 

TEHTÄVÄ: Nyt kirjoitat esityksen: Kuinka tulin Amerikaan. 
(Toiset kirjoittavat Ameriikka, toiset taas Amerikka; me kirjoitamme 
Amerika, Amerikan, Amerikassa j. n. e.) 

Ainekirjoitusta laadittaessa on huomioon otettava, että siinä tar- 
vitaan kolme osaa: 

1. Johdanto, jossa kirjoittaja antaa lukijalle käsityksen esitettä- 
vän aineen yleismerkityksestä; 

2. Esitys, jossa asia varsinaisesti selostetaan; ja 

3. Loppulause, jossa kirjoittaja vetää johtopäätöksen aineesta. 

Näiden osien suhde on oleva tarkoin punnittu, niin että jos kir- 
joituksen esim. jakaisi kahdeksaan osaan, johdantoon ja loppulausee- 
seen tulisi yksi kahdeksannes kummallekin ja esitys saisi kuusi osaa. 
Voit alkamalla uuden kappaleen (uuden rivin) merkitä, missä tarkoi- 
tat alottaa esityksen ja loppulauseen. 

Nyt suoritettavaan kirjoitukseesi nähden voisi johdatus esim. si- 
sältää aivan lyhyen viittauksen siirtolaisuuteen yleensä, sitten mainit- 
set, mitkä yhteiskunnalliset seikat (työn haku; talossa paljon poikia; 
rikastumispyrkimys y. m. s.) sinuun saattoivat "Amerikan kuumeen" 
tarttumaan. Esityksessä kerrot matkavarusteluistasi, kuvailet lähtöä 
kotimaasta ja matkan vaiheita. Huomaa, että jokapäiväiset pikkusei- 
kat (syöminen ja nukkuminen yleensä) eivät ole mitään toiselle ker- 
rottavaa, jollei niissä ole jotain uutta ja erikoista (oudot ruu'at ja 
huonot makuutilat). Yleensä on sinun tarkoin harkittava, mikä on 
kertomisen arvoista, mikä ei, ja ohjeena voi pitää kysymystä, onko 
kertomallasi piirteellä — joka saattaa olla itsessään n. k. pikkuseikka 
— yhteiskunnallista merkitystä. Erikoisesti silmiinpistävä asia huvit- 



— 77 — 

taa myös lukijoita outoudellaan. Mitätön yksityisseikka on se, että 
joku on "meidän Matin näköinen", tai että joku siirtolainen kertoo 
lähteneensä Amerikaan tapaamaan veljeään. , Yleistä merkitystä on 
taas havainnolla, että jonkun kansan siirtolaiset muistuttavat näöl- 
tään suomalaisia, tai että näillä oli samat yhteiskunnalliset syyt siir- 
tolaisuuteen kuin suomalaisillakin. Kun lausut mietteitäsi näkemiesi 
ilmiöiden johdosta, niin ovat ne joko yleispäteviä (objektiivisiä) tai 
yksilökohtaisia (subjektiivisia). Ne ilmaistaan molemmat eri tavalla. 
Jälkimäisiin on sopiva liittää sana "mielestäni" tai joku muu, joka il- 
maisee, että asia sinusta näyttää siltä, mutta et ole varma, onko ar- 
vostelu yleensä paikkansa pitävä. Niin ei sovi sanoa: "minun mie- 
lestäni kapitalismi riistää työläisiä", koska se on yleinen tieteen myön- 
tämä tosiasia. Mutta on paras sanoa: "minun nähdäkseni on työläis- 
ten asema Amerikassa parempi kuin Suomessa", koska et ehkä vielä 
voi siinä suhteessa lausua kokemuksen ja tilastojen varmistamaa 
yleispätevää totuutta. 

Loppulauseessa vedät lyhyen johtopäätöksen, miltä kaikki nyt si- 
nusta tuntuu: ovatko toiveesi toteutuneet vai eivätkö; tai oletko ehkä 
saanut muunlaista hyötyä kuin odotit. Esim. aioit rikastua, mutta 
olet löytänyt paikkasi työväen taistelurintamassa, joka on sinusta pa- 
rempi, se kun antaa ylentävän tyydytyksen tunteen. 

Kun kerrot elettyjä tapahtumia, on paras tehdä se. aikajärjestyk- 
sessä. Vain sivuhuomautuksena voit sanoa: samallaisen näin sitten 
New Yorkissa, t. m. s. (tai muuta semmoista). 

TEHTÄVÄ: Voit nyt vaikka kertoilla asunto-oloistasi ja 'elinta- 
voistasi. — Ota huomioon, että koulumme tarkoituksena ei ole urkkia 
sinun yksityisasioitasi, — ja itsehän tiedät, mitä kerrot, mitä et. Ja 
sinullehan kirjoituksesi palaa takaisin. Mutta tarkoituksemme on 
auttaa sinua kirjoituksessa ilmaisemaan sellaista, mitä elät, näet ja 
mitä kokemuksia saat. 

Edellä huomautettujen seikkojen lisäksi otat nyt huomioon seu- 
raavaa. 

Ensiksi opettelet valitsemaan kirjoituksellesi hyvän otsakkeen eli 
rubriikin. Sen tulee olla mahdollisimman lyhyt, mutta samalla sen 
tulee vastata kirjoituksen . sisältöä. Otsakkeen voi kirjoittaa edeltä- 
päin ja sitten pysyä tarkasti itselleen siten määräämässä aineessa. 
Mutta väliin kirjoitusta laatiessaan tulee muuttaneeksi suunnitel- 
maansa. Se el ole mikään synti, mutta silloin täytyy myös muuttaa 
otsakettakin. Jos esim. otat otsakkeeksi "Työväen asunto-olot", täy- 
tyy sinun laatia täydellinen yhteiskunnallinen tutkielma. Mutta jos 
lupaat kirjoituksen "Työväen asunto-oloista", voit sen lupauksen täyt- 
tää joltain kannalta valaisemalla työväen asuntosuhteita. Yhä vaa- 
timattomammaksi muuttuu tehtäväsi, jos aiot kuvata Chicagon tai 
vaikka jonkun kaivoskylän työläisasunnoita. Keksi nyt siis itse tälle 
kirjoitukselle otsake. 

Viime läksyn tehtävä oli kertomus, jossa tapauksen kulku itse 
määräsi kirjoituksenkin järjestyksen. Nyt kun sinun on annettava 



— 78 — 

kuvaus, ei »-mulla olekaan tuota ohjetta. Jos rupeisit umpimähkään 
kirjoittamaan, huomaisit ehkä jo kesken työtäsi tai ainakin lopussa, 
että yhtä ja toista on jäänyt pois. "Sekin olisi kuulunut asiaan", ja 
"tuossa olisi pitänyt mainita tuokin". Niin sinä itseksesi tuskittelet. 
Siitä kiusasta pääset, jos ensin etsit valmiiksi ainekset. Muistathan 
nauraneesi kertomukselle emännästä, joka muisti hiivan vasta kun 
leivät jo olivat uunissa. Ja mitä sanoisit puusepästä, joka nauloja os- 
taessaan unohtaisi samalla tuoda hietapaperia, sitä hakiessaan jättäi- 
si samalla maalin ostamatta j. n. e. 

Ainesten etsiminen merkitsee sitä, että kirjoittaja saatuaan selvil- 
le; mitä hänen on kirjoitettava, miettii, mitä kaikkea siinä täytyy kä- 
sitellä ja merkitsee muutamilla sanoilla joka asian muistiin. Esim. 
näin: 

Asuinhuone (valoisa,kylmä), 

huonetoveri, 

mukavuuksia (kylpyhuone, kuisti). 

asuinkumppanit, 

ruokailu, 

työajat, 

talo, missäasuu, 

huvitukset, 

lukuhommat, 

haluaisin mukavamman asunnon (miksi? — ja miksi ei saa?), 

oma sisäänkäytävä. 

Tämä aineskokoelma on vain opastukseksi, itse voit jättää siitä 
pois sinulle sopimattomat ja lisätä, mitä katsot asiaan kuuluvan. — 
Mutta helposti huomaat, että nuo ainekset ovat valitut aivan sikin 
sokin. Ne pitää nyt järjestää. Se tapahtuu siten, että pannaan nu- 
mero kunkin aineksen eteen. Sitten kirjoitat ne oikeaan järjestyk- 
seensä. Ettei tarvitsisi tässä painattaa samoja asioita kolmea kertaa, 
toimitan numeroimisen toisella paperilla ja kirjoitan ainekset tässä 
lopulliseen järjestykseen. — Ensin ainesta hakiessani huomaankin, et- 
tä aineksista ei vielä mikään kelpaa johdannoksi. Lisään sen vielä. 
Muuttelen myös aineksien nimiä sopivammiksi. Kas näin: 

I. Meikäläisten asunto-olot yleensä. 
IT. 1. Talo: poikatalo, täysihoito (boorditalo) t. m. s 

2. Mukavuuksia (kylpyhuone, kuisti). 

3. Ruokailu- ja työajat. 

4. Asuinkumppanit. 



— 79 — 

5. Huonetoveri. 

6. Huoneemme (valoisa, kylmä, oma sisäänkäytävä.) 

7. Lukuhommat. 

S. Huvitukset ja kokemukset (mainitaan vain lyhyesti tässä 
yhteydessä). 

III. Toivomukset. 

TEHTÄVÄ: Nyt laadit paikkakuntakirjeen. Kirje (kuulumisia 
tms.) Nurkkaperälästä. 

I. Paikkakunnan asema: 

a) maantieteellisesti; 

yhteiskunnallisesti (tärkeä jonkun tuotantoalan, 
maanviljeiysseutua tms., joka on paras sanoa he- 
ti lyhyesti. 

II. 1. Historiallisia tietoja (asutuksen ikä, vaiheita). 

2. Pääelinkeinon kehitys. 

3. Sen nykyinen aste. 

4. Kuka omistaa ja kontrolleeraa: 

a) taloudellisesti; 

b) valtiollisesta 

5. Mitä pikkuporvarisväkeä ja millaiset harrastukset. 

6. Mistä työväki kotoisin ja millaisella kehitysasteella. 

7. Mitä toiminut taloudellisella alalla. 

8. Mitä sivisty sriento ja. 

9. Mitä mahdollisuuksia. 
III. Mitä tulevaisuustoiveita. 



SISÄLLYSLUETTELO : 

Siv. 
Esipuhe 5 — 6 

MUOTO-OPPI: 

Kirjaimet, tavut ja sanat 8 — 10 

Sanaluokat 11 

Substantiivit 12 — 14 

Adjektiivit 14 

Pronominit 18 — 23 

Numeraalit 23 — 25 

Verbit 26 — 34 

Adverbit 34 — 35 

Konjunktsionit 35 — 39 

Pre- ja postpositsionit 39 — 40 

Interjektsionit 40 — 41 

Nominien taivutus 14 — 18 

Laatusanojen vertailu 41 — 44 

Omistusliite 44 — 46 

Astevaihtelu 46 — 48 

J : n käyttö 49 

Yhdyssanat 50 

LAUSEOPPI: 

Lauselajit 54 — 56 

Välimerkit 56 — 61 

Lauseen osat 62 — 75 

Subjekti (alus) 62 — 63 

Predikaatti (maine) 63 — 64 

Predikaatintäyte 64 — 65 

Objekti (kohde) 65 — 67 

Appositsioni 67 

Adverbiaali (seikkamääräys) ja Atrbuutti (lisä) 69 — 71 

Infinitiivi käyttö 74 — 75 

Ainekirjoitusohjeita 75 — 79